Viimeinen katsaus vuoteen 2016.

Nyt kun vuosi 2016 on lusittu ja katseet on jo siirretty kohti tulevaa, jäin pohtimaan kaikkea mitä on vuoden aikana tapahtunut. Paljon jäi käteen hyvää, ja koska vuosi oli henkilökohtaisella tasolla melko kuormittava, on mukava pysähtyä hetkeksi muistelemaan niitä kivoja ja hyviä juttuja. Ihmismieli kun helposti toimii niin, että muistamme herkimmin vain ne negatiiviset asiat. Siispä pitemmittä puheitta, tässä on kymmenen hyvää asiaa vuodelta 2016!

10. Helmet-kirjastojen mahtava lautapelikokoelma.
Melko tasan vuosi sitten heräsimme mieheni kanssa mahtavaan oivallukseen: kirjastosta saa lainattua lautapelejä! Eikä pelkästään Afrikan tähteä ja Trivial pursuittia, vaan myös enemmän harrastajille suunnattuja pelejä.  Tähän mennessä on jo tullut kokeiltua kymmeniä pelejä, ja samalla vältytty ostamasta pelejä, jotka olisivat päätyneet lähinnä paperipainoiksi. Ja toisaalta, olemme löytäneet myös helmiä, joihin ei muuten ehkä olisi tullut tilaisuutta tutustua. 


9. Lautapelaaminen netissä.
Viime vuoden aikana tutustuin myös internetissä toimiviin pelisivustoihin BoardgameArena.com, Yudata.de ja Boiteajeux.net, joissa pääsin kokeilemaan pelejä silloinkin kun pelikavereita ei ollut mahdollista tavata. Tämä oli esimerkiksi sairasvuoteella mahtava tapa saada pari peliä tungettua muuten niin tylsään päivään.  Vielä kun satuin löytämään kyseisiltä sivuilta monia omia suosikkejani, kuten alla olevassa olevassa kuvassa oleva Deus.



8. Lautapelisovellukset tabletilla.
Hieman edelliseen kohtaan viitaten, tutustuin myös laajemmin tabletilla pelattaviin lautapelisovelluksiin, ja niitä tulikin ladattua useita. Olin toki näitä pelannut aikaisemminkin, mutta vasta viime vuonna tutustuin valikoimaan kattavammin. Tablettisovellus ei toki korvaa kasvokkain pelaamista. Onneksi monessa sovelluksessa on mahdollisuus pelata omien kavereiden kanssa. Tai lähinnä oman aviomiehen :D



7. Kahden harrastuksen yhdistäminen.
Olen aina ollut innostunut askartelija. Iän myötä ei vain ole ollut kovasti tarvetta askarrella mitään, jollei joulukortteja lasketa. Viime keväänä innostuin kaivamaan itselle jo 80-luvun lopulta tutun materiaalin, Fimon esiin. Inspiraation sain kun pelasimme Cavernaa ja hermostuin kun pelin kääpiöitä esittävien puukiekkojen päällä ei meinannut kääpiöiden kilpimerkit pysyä. Sain idean, että jos tekisin kääpiöhahmot, joissa olisi lovi johon kilpimerkit laitettaisiin, ne pysyisivät hyvin paikoillaan. Siitä se ajatus sitten lähti, ja homma leivis myös muihinkin peleihin. Olen tehnyt niin pelinappuloita kuin resurssikuutiot korvaavia puu-, kulta- ja hopeapaloja. Olen myös piristänyt pelejä lisäämällä googly eyeseja eli möllösilmiä esimerkiksi Cavernan, Agricolan ja Fields of Arlen eläinnappuloihin.




6.  Noppapotin laajentaminen.
Kerättyäni pitkään rohkeutta, rupesin pikkuhiljaa mainostamaan tätä blogia, jota olen jo useamman vuoden ajan kirjoitellut. Noppapotti ja englanninkielinen varjoblogi Curiouser and curiouser BoardgameGeekin puolella, ovat ujon naisen tapa jakaa ajatuksiaan samankaltaisen ihmisten kanssa. Uusimpana aluevaltauksena tein Noppapotille Facebook-sivun, jonne laittelen kuvia ja muuta kivaa blogipostauksien välillä.  Vaikka takaraivossa kuiskii aina pieni pelko siitä, että kohta joku tulee ja haukkuu kovalla vaivalla tekemääni työtä, on tämä kokemus ollut oikeastaan vain positiivinen. Kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka tätä lukevat ja ovat lukeneet. Se on rohkaisevaa ja kannustaa jatkamaan.



5. Lautapelaamaan-tapahtuma.
Vihdoinkin monen vuoden haaveilun jälkeen pääsimme mieheni kanssa Lautapelaamaan-tapahtumaan Kaapelitehtaalle. Koska tapahtuma osui meille suotuisaan viikonloppuun, pystyimme osallistumaan sekä perjantaina että lauantaina. Upeinta oli nähdä sali täynnä ihmisiä pelaamassa, jokaisessa pöydässä näytti olevan eri peli käynnissä. Hienoa oli myös tavata monia entuudestaan vain netistä tuttuja kasvoja. Täytyy myöntää, että ne muutamat kerrat kun olkapäitäni koputettiin "Hei sähän olet Miira Noppapotista?!", lämmittivät kyllä mieltä. Toivottavasti pääsen ensi syksynäkin osallistumaan.



4. Tutustuminen uusiin ihmisiin.
Aikuisena on hankala saada uusia ystäviä. Arki vie menessään ja harvoin on aikaa käydä missään kauppaa pidemmällä. Siksi onkin aina mukava tavata uusia ihmisiä, varsinkin sellaisia jotka pitävät samoista asioista kuin mistä itse pidän. Erityisesti Facebookin Lautapelifanaatikot-ryhmän kautta on tullut tutustuttua kymmeniin ihmisiin ympäri Suomea, joihin ei varmaan muuten olisi koskaan tullut mahdollisuutta tutustua. Vaikka tapaanhan minä työni kautta joka päivä uusia ihmisiä, ei se ole ihan sama juttu kuitenkaan.  


3. Oman pelimaun vahvistuminen.
Meillä jokaisella on omat suosikkipelimme, suosikkiteemamme ja suosikkimekaniikkamme. Pitkään taistelin sen kanssa, että yritin sopeuttaa omaa pelimakuani läheisteni makuihin sopivaksi, mutta viime vuosi viimeistään osoitti sen, että minä olen europelaaja. Eikä yhtään hävetä myöntää sitä. Minulle työläistenasettelu on temaattista, resurssien kerääminen mielenkiintoista ja miniatyyrien maalaaminen taas ei kiinnosta. Näin se vaan on. Ei se silti tarkoita, ettenkö hyväksyisi, että mieheni pitää A touch of Evil:ista, tai että en sitä hänen kanssaan pelaisi. Se vain tarkoittaa, että kun plärään lautapelejä pelikaupassa, silmät etsivät ensimmäisenä sen hyllyn jossa on Uwe Rosenbergin pelit. Erityisesti jos pelissä on noppien käyttöä työläisinä, on se melko varmasti mun juttu. Ja se on just cool!





2. Grand Austria Hotel:in arvostelun julkaisu Lautapelioppaassa.
Hieman ehkä egosentristä, mutta vuoden toiseksi makein juttu oli, kun arvosteluni Grand Austria hotelista julkaistiin Lautapelioppaassa, jota olen seurannut jo PITKÄÄN. Ja varmasti te kaikki muutkin. Se tunteiden kirjo mitä koin sen yhteydessä meni about näin: Jipii! Voi apua! Mitä jos oon nolo? No hei vähänkö siistii! 




1. Suomen ensimmäinen lautapelikahvila Taverna.
Uskokaa tai älkää, mutta lautapelikahvilan avaaminen on ollut vuosia salainen haaveeni. Harmi vaan, että en omaa minkäänlaista kokemusta kahvilan pidosta, ja oltuani 9 vuotta yrittäjänä, en tiedä lähtisinkö sille tielle uudestaan jos en sillä jo olisi. Mutta peli-iltojen järjestäminen, sääntöjen opettaminen, pelikokoelmasta huolehtiminen yms, ne olisi vahvasti asioita joista nauttisin. Siksi olinkin iloinen, ja  salaa kateellinen, kun Tampereelle avattiin alan ensimmäinen kahvila, Taverna. Tampereelle on meiltä noin 1h40min ajomatka, mutta silti kävimme siellä kaksi kertaa syksyn aikana. Mukava henkilökunta, kiva sijainti ja mielestäni onnistunut sisustus tekevät paikasta viihtyisän. Toivon kovasti, että heillä menee hyvin, ja että joku muu tarttuisi samaan ideaan ehkä täällä meilläkin päin. Tämä oli mielestäni todella upea juttu meidän koko lautapelikulttuurille, ja siksi se löytyy ykkösijalta.









   













Kiitos kaikille menneestä vuodesta ja jatketaan samaan tahtiin, jollei jopa parempaan, tänäkin vuonna!                            

Kommentit

  1. Kakkoskohta nyt ainakin on aika siisti juttu tosiaan =) Jatka vain blogin parissa, toivottavasti ehdit kirjoitella enemmänkin tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Juu, tarkoitus on taas saada uutta puhtia bloggaamisen, ideoitakin on jo ja toivottavasti aikaa myös niitä toteuttaa :)

      Poista
  2. Onpa hyvä lista! Minä ja Annika tykätään "Noppapottikolmikon" liikkeiden seuraamisesta kaikissa formaateissa, joissa niistä kerrot. Saa hyvää vertailukohtaa omiin juttuihin, varsinkin kun tyylisi on henkilökohtainen.

    Noppapotti (kuten myös Pöydällä, Lunkisti ja Puutyöläinen) inspiroivat meitä kehittelemään uusia juttuja Todellisuuspakoon tai vähintään päivittelemään blogia tai facea.

    P.S. Mikolle kiitos siitä, että on ottanut meidät pienoiset suojiinsa ja tuo Lautapelioppaan leveillä harteilla liikennettä ja sitä kautta uusia seuraajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän trio on kyl jo niin vakiintunut, et näinkö sitä osaa enää muiden kanssa pelaillakaan :D Kiitos kun seuraatte, oon vahvasti uskonut että mun henkilökohtainen lähestymistapa toimii, tai sanotaanko et en osaisi olla muunlainen :D Ollaan toistemme tukena ja saadaan kaikkea kivaa aikaiseks, eikö niin? :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

50 lempparipeliäni.