perjantai 27. marraskuuta 2015

Joululahjatoiveita ja pienen pieni shoppailuretki.

Marraskuu alkaa olla kohta koluttu läpi, ja on aika keskittyä  jouluvalmisteluihin. Itse aloitin tekemällä lahjatoivelistan, jos vaikka joku (esim. mieheni) keksisi siitä jonkun kivan pelin lahjaksi. Listastahan tulisi helposti kilometrin pituinen, mutta ajattelin pitää sen lyhyehkönä, ja lisäsin vain pelejä, jotka oli oikeasti sillä hetkellä saatavilla. Onhan tässä toki vielä neljä viikkoa aikaa kauppojen täyttää hyllyjään, mutta en aio laskea sen varaan.

Listalle pääsi seuraavat onnekkaat ehdokkaat:

*Imperial Settlers: Atlanteans.
Tätä on odotettu pitkään, ja nyt se näyttää ilmestyneen Fantasiapelien valikoimaan. Lautapelit.fillä ei sitä vielä näkynyt, harmi. Atlanteans tuo uuden kansan Imperial Settlersiin uuden mekaniikan ja lisäkorttien lisäksi.

*Bora Bora
Stefan Feld ei ole koskaan ollut kovien kiehtova pelisuunnittelija minulle, muun pelikansan ollessa täysin eri mieltä kanssani. Bora bora kuitenkin vaikuttaa hänen peleistään eniten minulle sopivalta.

*Concordia
Kennerspiel des Jahres voittaja vuodelta 2014 ei voi olla huono. Jostain syystä Concordia ei alkujaan hirveästi kiinnostanut, pelilauta näytti geneeriseltä europeliltä, ja teema nyt on se vanha trading in the meditarranean -tyyppinen joita on kymmenen tusinassa. Mutta katseltuani muutaman videoarvostelun ja läpipeluuvideon, täytyy myöntää kiinnostukseni nousseen. Varsinkin uusin lisäosa Concordia Salsa, vaikuttaa erinomaiselta. Onko tässä tulevaisuuden klassikon ainekset?

*Dungeon Petz: Dark Alleys
Dungeon Petz on yksi suosikeistani, joten sen lisäosa Dark Alleys on pakko saada jossain vaiheessa.

*Madeira
Tarkennukseksi, tämä on What's your game:n julkaisema Madeira, EI Lautapelit.fi:n Madeira, joka on täysin eri peli.
Madeira on melko monimutkainen europeli, raskaampi kuin yksikään kokoelmassamme oleva peli. Kaikista krumeluureista huolimatta, pohjalla on elegantti ja mielenkiintoinen peli harrastajille, ei satunnaispelaajille.

Olisin lisännyt listalle myös Terra Mystican, mutta se oli Lautapelit.filtä loppu, ja Fantasiapelien hinta on aivan liian korkea.

Näiden toiveiden lisäksi valmistauduin jouluun hyvissä ajoin hankkimalla Mysteriumin suomen kielisen painoksen. Mieheni kanssa päätimme jo aikaa sitten, että tämä on hankittava ennen joulua, koska se sopii loistavasti perheen kanssa pelattavaksi kun kinkku sulaa masussa. Viime joulun hitti oli Huhupuheita, jota pelasimme anoppilassa isolla porukalla, ja kyllä nauratti! Mysterium on toki aivan eri tyyppinen peli. Yksi pelaajista on kummitus, joka aikanaan tuomittiin syyttömänä murhasta. Muut pelaajat ovat meedioita, joille kummitus lähettää unikuvia, joiden perusteella pelaajien pitäisi selvittää kuka on oikea murhaaja, mikä on murha-ase ja missä rikos tapahtui.

Mysteriumin tunnelmallinen kansi.

Lautapelit.fi:n uusi versio on upea ja komponentit todella laadukkaita. Alkuperäinen puolalainen laitos nimellä Tajemnicze Domostwo oli osin hieman riisutumpi versio, tosin kuvitus taitaapi olla identtinen uuden version kanssa.

Mysteriumin lisäksi ostimme vielä Puerto Ricon uuden kakkospainoksen, joka sisältää kaksi lisäosaa, jotka ennen eivät sisältyneet peruspelin pakettiin. Puerto Rico on ollut harkintalistalla jo viitisen vuotta, ja nyt kun sen kakkospainos ilmestyi kauppoihin, ei sitä kauaa tarvinnut miettiä. Olen melko varma, että anoppi ainakin tulee pitämään siitä, ja toivottavasti moni muukin.

Brad Pittkö se siellä kurkistaa alanurkassa?

Puerto Rico on näitä modernien lautapelin klassikoita. Se koristi BoardGameGeekin parhaiden pelien listan ykköspaikkaakin monta vuotta. Toivottavasti kerkeämme pistää pelit pystyyn tämän kanssa lähiaikoina.

Minulla oli myös kuun loppuun asti voimassaoleva -20% alekuponki Prisman peli- ja leluosastolle, ja käytin sen vielä Vuoden Peli -finalistiin  Conceptiin. Partypelien kategoriassa kisannut Concept ei ehkä ulkonäöltään houkuta, mutta pelin idea on hauska. Pelilaudalla on erilaisia kuvia, joita merkitsemällä yhden pelaajan olisi tarkoitus saada muut tajuamaan hänen valitsemansa sana tai sanonta. Sanoja on kolmea eri vaikeustasoa.




lauantai 14. marraskuuta 2015

Joko saa juoda glögiä?

Me ainakin nimittäin anopin kanssa otettiin kupposet kuumaa glögiä, kun laittelimme korttisuojia Deukseen ja Elysiumiin. Jaa, että mihinkä? Selitän kohta tarkemmin.

Niin ne synttärit siis tuli ja meni, ja arvatkaa muistinko siinä tohinassa ottaa mitään kuvia tänne? Yhden kuvan Dixitin pupuista. Että se siitä sitten. Mutta hauskaa siis oli! Kerrottakoon vielä sen verran että One Night Ultimate Werewolfia tuli pelattua vatsa kippurassa nauraen. Myös Spyfall, Coup, Telestrations, Wits&Wagers ja Colt Express näyttäytyi pöydällä.

Lahjaksi sain mm. muutaman lahjakortin Lautapelit.fille, ja nehän piti heti päästä käyttämään.  Hyppäsimme Janin kanssa juhlien jälkeen maanantaina junaan, ja palasimme samaa reittiä kaksi isoa kassia mukana. Ensimmäisenä valitsin The Voyages of Marco Polon, jota olin jo kauan kaihoisasti toivonut itselleni.  Meinasi iskeä paniikki kun en heti meinannut löytää sitä kaupan hyllystä, vaikka olin tarkastanut edellisenä iltana varastosaldon näyttävän vihreätä valoa. No onneksi se kuitenkin löytyi pienen pähkäilyn jälkeen, ja pistin mieheni kantamaan sitä, ettei kukaan nappaa sitä sillä aikaa kun etsin muita pelejä.

Marco Polossa noppia käytetään mielenkiintoisilla tavoilla.

Seuraavaksi mukaan tarttui Deus, josta olin kiinnostunut jo ihan pelkän hypetyksen perusteella. Deus on ns. tableau building -peli, jossa kortit pelataan pelaajan omalle pelialueelle eräänlaiseksi
kuvaelmaksi, joka kuvaa kyseisen henkilön sivilisaatiota. Hieman samaan tyyliin kuin 7 Wondersissa. Tämän lisäksi pelissä on myös useista paloista muodostettava pelialue, johon pelaajat yrittävät saada mahdollisimman paljon omia nappuloitaan.  Sangen mielenkiintoinen peli, jota suosittelen korttivetoisiin peleihin tykästyneille. Pelissä on kevyehkö roomalaisteema, mutta paino sanalla kevyehkö.

Kuva Deuksen pelialueesta.


Deuksen lisäksi nappasin mukaani vielä Elysiumin ja ensimmäisen lisäosan Seasonsiin. Elysium on antiikin Kreikkaan sijoittuva korttipeli, yksi tämän kuluneen vuoden hiteistä. Säännöt ovat mielestäni simppelit, mutta itse pelaaminen vaatii jo pitkiä suunnitelmia ja muidenkin peliä olisi hyvä seurata siinä sivussa. Peli etenee nopeasti, mikäli pelaajat ovat osanneet suunnitella vuoronsa hyvin etukäteen. Aina voi toki käydä niin, että vieruskaveri vie juuri sen kortin jonka halusit.

Seasonsin lisäosa Enchanted Kingdom taas tuo lisää samaa ja hieman uuttakin itse peruspeliin. Maijun kanssa on tullut Seasonsia pelattua viimeaikoina kahdestaan, ja oli hauska saada hieman lisää kortteja kehiin. Muut uutuudet ovatkin hieman ota tai jätä -tyyppisiä. Voit lisätä ne halutessasi tai jättää välillä pois. Kätevää!

Postissa tuli vielä tällä viikolla viimeinen lahjapaketti, sisältäen kehutun ja palkintojakin ansainneen Tzolk'in the Mayan Calendar:in. Tämä aivonystyröitä hierova peli ei varmasti ole jokaisen makuun, ensiksikin se on melko raskas, ei ehkä säännöiltään, vaan enemminkin sen vaatimalta ajatustyön määrältä. Pelaajan pitää kyetä ajattelemaan monta vuoroa etukäteen, ja onhan siinä monta mielessäpidettävää asiaa. Yksi huomiota kiinnittävä asia on pelilautaan kiinnitetyt rattaat, jotka liikkuessaan kuvastaa ajan kulkua. Kätevä keksintö, sillä olisi raivostuttavaa joutua siirtämään jokaista nappulaa joka vuorolla yksi ruutu eteen päin. Nyt tarvitsee vaan kääntää ratasta yksi askel, ja
kaikki nappulat liikkuvat yhtäaikaa.  Pelin komponentit ovat myös kaunista katseltavaa, vaikka osa
onkin melko geneerisiä puisia nappuloita. Ne tosin luovat kivan vastapainon muuten kovin näyttävälle ja värikkäälle pelilaudalle.  Tosin makuasiahan tämäkin.

Melko hieno kansi, eikö?


Näiden uutuuksien lisäksi pelipöydälle pääsi tällä viikolla vielä vanha tuttu Dungeon Petz. Ainon suosikki peli, jossa sain pataan niin että kolisi. Ei se mitään, hauskaa oli silti. Tätä pitäisi kyllä pelata useammin.