sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mikäs sen hauskempaa, kuin tutuille valehteleminen päin naamaa? Eli bluffauspelejä kehiin!

Olo on kuin viisivuotiaalla tytöllä ennen joulua.  Reilun viikon päästä on syntymäpäiväni, jota aion juhlia ensiksi Halloweeninä kavereiden ja valittujen perheenjäsenten kanssa lautapelailemalla, siitä viikon päästä sitten niiden loppujen kavereiden ja sukulaisten kanssa, joita ei pelit kiinnosta. 

Odotan lauantaita kuin nousevaa kuuta. Olemme valmistautuneet pelipäivään muutamalla uudella hankinnalla, jotka tosin olivat muutenkin ostoslistalla, kaksi kärpästä yhdellä iskulla jne. 

Viimeisen vuoden ajan pelimaailmaa kuohuttanut Spyfall sai vihdoin suomennoksen, ja sitä kautta pääsi paremmin levitykseen täälläkin. Meilläkin tuo kyseinen peli oli hankintalistalla. Olimme päättäneet malttaa odottaa pohjoismaista julkaisua, jotta pystyisimme pelaamaan sitä myös niiden perheenjäsenten kanssa, jotka ei välttämättä puhu englantia. Spyfall pääsikin heti pelipöydälle siskontyttöni Ainon pyynnöstä. 

Spyfallissa on ideana, että yksi pelaaja on salainen agentti, jonka tarkoituksena on saada selville missä kohteessa muut pelaajat luuraavat. Muiden pelaajien olisi tarkoitus savustaa agentti joukostaan ulos. Jokainen pelaaja, paitsi agentti, saa kortin kuvastaen jotain kohdetta, kuten esim ranta, avaruusasema, kasino, napa-asema tai vaikka teatteri. Agentin kortissa on vain velmun vakojaan kuva ja isolla teksti SPY. Kortit jaettuaan pelaajat alkavat vuorotellen kysymään toisiltaan kysymyksiä kohteeseensa liittyen, esim "Jaakko, oletko täältä lähtiessäsi suihkun tarpeessa?". Tarkoitus on kysyä tarpeeksi epämääräisiä kysymyksiä, ettei agentti saa selville kohdetta, mutta kuitenkin niin loogisia, että vastauksista selviää, onko vastaaja hyvis vai pahis.

Ei yhtään parodioida sitä yhtä tunnettua agenttia.


Spyfallin jälkeen pelasimme MONTA peliä One Night Ultimate Werewolf:ia, joka oli myös uusi hankinta. One Night on myös partypeli tyyppinen sosiaalinen bluffauspeli, jossa joku tai jotkut pelaajista saattavat olla ihmissusia, joidenka olisi tarkoitus selvitä yhdestä yöstä hengissä. Mutta kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, sillä pakkaa sekoittaa erilaiset kyläläiset, jotka heräävät keskellä yötä salaisiin toimiin.
Jokaiselle pelaajalle jaetaan hahmokortti, ja keskelle pöytää jaetaan kolme. ONUW:iin on saatavilla hieno sovellus, joka kertoo vuorotellen kunkin roolin heräämisen ajankohdan, sekä mitä kunkin hahmon kuuluisi tehdä. Taustalle saa myös erilaisia soundtrackejä, taustameluksi, ettei ihmisten liikkeet kuulu. Meillä on myös tapana liikuttaa toista kättä kevyesti pöydällä, jotta ei ole niin helppo erottaa muita ääniä. Hauskinta pelissä on ääninauhan jälkeinen osio, jossa pelaajat syyttelevät toisiaan ja yrittävät löytää ihmissudet tai heidän liittolaisensa.

Esimerkkejä hahmoista.

Hankimme samalla myös lisäosan One Night Ultimate Werewolf  Daybreak, jota ehdottomasti suosittelen. Daybreak tuo lisää uusia rooleja, eikä kenenkään enää tarvitse olla tavallinen villager, jollei niin jostain syystä halua. Meille ONUW on tosi iso hitti, ja ehdoton fillerisuosikki. Odotan innolla pääseväni pelaamaan sitä vielä isommalla porukalla. 

Nappasimme kaupasta myös Mascarade expansionin, joka tuo lisää rooleja kourallisen. Kuten ehkä huomaa, naamiaiset ja roolileikit ovat vahva teema tulevissa juhlissani. Siksi myös Mascarade pääsee pöydälle, ainakin toivottavasti. 

Mascaraden upea kuvitus.

Kirjoittelen tänne sitten juhlien jälkeen, toivottavasti kuvien kera!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Alchemists, Five Tribes ja muffinseja.

Vihdoinkin tuntuu siltä, että syysrytmi on päällä. Kovasti on menoja merkattuna kalenteriin, mutta osa niistä on toki peleihin liittyviä.



Pari viikonloppua sitten pelattiin Alchemists:ia kolmeen pekkaan. Sehän osui ja upposi niin hyvin, että piti päästä heti maanantaina kokeilemaan samalla porukalla uudestaan. Maiju oli tehnyt minion aiheisia muffinseja, joita piti myös samalla vähän maistella. Itse en ole mikään suuri pullan puputtaja, mutta kyllä yksi suklaamuffinsi maistui minullekin.

Alchemists:in kemikaaliputelit.


Ollaan saatu myös järjestettyä parit peli-illat Keravalla Hannan luona. Viimeisimpänä pelasimme Five Tribesia uudella lisäosalla, Artisans of Naqala. Five Tribes on yksi viime vuoden suosikeistani, ja lisäosa vain vahvisti tätä tunnetta. Se ei tuo massiivista määrää uutta, vaan juuri sopivan määrän kivaa lisäjuonta kupletille.

Five Tribes lisäosalla. 


Myös siskontyttöni Ainon suosikki Key Largo pääsi todella pitkästä aikaan pöydälle: Key Largo on kevyt perhepeli, jossa sukellellaan aarteita meren pohjasta ja myydään näitä aarteita sitten maihin palattua. Harmitonta kivaa, joka on hauska ottaa silloin tällöin esille, kun ei ehkä jaksa mitään hirveän raskasta.

Key Largon lauta ja osa korteista. 

Tällä kertaa ei oikein ole muuta kirjoitettavaa. Parit viime viikot ovat olleet kiireisiä, mutta ehä se tästä. Marraskuu lähenee, ja saan jännittää, saanko mahdollisesti jonkun pelin tai pelejä lahjaksi :)