keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kevätflunssan potemista.

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän flunssaisena. Tsemppasin toissaviikon perjantain peli-illan kunnialla. Hauskana sattumana pelasimme tuolloin mm. Pandemiaa. 

Siitä menikin sitten viikko lähinnä sairastaessa, ja ainoa peli jota pelasin oli Lords of Waterdeep, sekin ipadillä. Viime lauantaina kävimme pelipäivässä pelaamassa jotain korttipeliä, jonka nimi on totaalisesti karannut mielestäni, mutta se oli niin huono peli, että eipä haittaa etten muista. Siinä menikin pari tuntia, lähinnä siksi, että pelin omistaja ei oikein osannut selittää sääntöjä, ja pelaaminen oli ajoittain melko hapuilua. Tuon sekametelin jälkeen otimme pari erää Bang!iä ja lähdimme katsomaan lätkää. 

Tällä viikolla pöydälle on päässyt jo kolmena iltana Legendary Encounters: An Alien deck-building game. LE on yhteistyöpeli joka sijoittuu Alien -sarjan elokuvien maailmaan. Pelissä on mahdollista pelata kaikki neljä elokuvaa läpi, tai luoda näiden pohjalta ihan oma tarina. Pelaajan on myös kuoltuaan mahdollista palata peliin Alieninä. 

Legendary Encountersin mukana tulee hieno hiirimattomainen pelialusta.

Seuraavasta peli-illasta ei ole vielä tietoa, mutta olisi kiva saada esim Alchemists tai Dungeon lords pöydälle. Parina tulevana viikonlopuna valitettavasti taitaa olla muita menoja, mutta raportoin tänne jos jotain mielenkiintoista tapahtuu. 

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Motivaation uskomaton voima ja muita tarinoita alkuviikosta.

Maanantait ovat minulle aina vapaapäiviä, ja siksi hyvin otollisia pelaamiselle. Vanhempani tarvitsivat apuamme, joten suuntasimme heidän luokse koko päiväksi. Olin ajatellut illalla mahdollisesti saavani peliseuraa siskonitytöstä Maijusta, mutten tiennyt hänellä olevan menoa illaksi. Olin pakannut Samurai Spiritin, Imperial Settlersin ja Dungeon petzin mukaan. Siskoni perhe asuu siis vanhempieni kanssa yhteisessä talossa, joten kun käyn morjestamassa heitä, saan siinä sivussa nähtyä muitakin perheenjäseniä.

Odotellessamme ruuan valmistumista myöhään iltapäivästä, ajattelin kokeilla kepillä jäätä, ja kysyä jos nuorempi siskontyttöni Aino suostuisi pelaamaan erän Samurai Spiritiä. Aino(15v.) ei aina suostu pelailemaan meidän kanssa, koska ei jaksa kovin pitkiä ja monimutkaisia pelejä. Yllätyin positiivisesti kun hän suostui, ja pelasimmekin kolme peliä putkeen. Sen jälkeen pelasimme myös Imperial Settlersiä, hän roomalaisina ja minä barbaareina.

Aino huomasi laatikosta pilkistävän Dungeon Petzin ja ihastui sen kanteen, ja suorastaan kinusi päästä sitä pelaamaan. Itse olin hieman huolissani, että mitenköhän se sujuisi, sillä kyseessä on raskas ja pitkä peli. Söpöllä teemalla varustettu, mutta monimutkainen peli.  Hän otti pelin esiin ja rupesimme alkuasettelemaan sitä yhdessä hänen lukiessa sääntökirjaa. Ja niin me vain pelasimme kokonaisen pelin, kertaakaan herpaantumatta. Aivan uskomatonta. Näköjään pelin teemalla oli niin koukuttava vaikutus, että Ainokin jaksoi kaksi tuntia helposti. Hänelle kun keskittymiskyky ei aina riitä edes Carcassonneen. Kyllä oli täti ylpeä.

Pikkupirut valmiita pyörittämään lemmikkibisnestä.


Eilen illalla tuli jo tekstiviestiä, että pitäisi päästä uudelleen pelaamaan. Motivaatio on kyllä ihmeellinen asia.

Tähän alkuviikkoon on myös mahtunut pari postipakettiakin, ensimmäisessä tuli viimeksi mainitsemani Dungeon Lords ja Dominionin lisuri Elonkorjuu. Rupesin heti  pohtimaan, että kun kerta Aino ihastui Dungeon Petziin, olisiko tulevaisuudessa mahdollista saada hänet myös mukaan Dungeon Lordsiin. Sisarpelejä kun ovat.

Toinen postipaketti oli itselle mieluisin. Saimme nimittäin facebookin Lautapelikirppis -ryhmästä hankittua Days of Wonderin vuoden 2006 julkaiseman ja nyt jo todella harvinaisen Cleopatra and the Society of Architects -nimisen pelin. Tämä Bruno Cathalan(minun toinen lempparisuunnittelija) Ludovic Maublancin kanssa suunnittelema Egyptiin sijoittuva peli oli minulle eräänlainen "graalipeli". Olin ihan varma, etten sellaista ainakaan Suomesta löydä, tai jos löydän niin kiskurihintaan.

Ihastelin, kuinka hyvässä kunnossa peli on, vaikka se onkin käytetty.

Olen ollut pienestä pitäen varsinainen "egyptifriikki", kuljin jo lapsena historian kirja kädessä, ja lueskelin paljon antiikin faaraoista yms. Tämä peli siis vetoaa minuun ensimmäiseksi teeman kautta, mutta siinä on myös hauskoja mekaniikkoja, kuten esim korruption kertyminen eri toimintojen kautta. Pelin lopussa eniten korruptoitunut pelaaja syötetään krokodiileille. Days of Wonder on minun ehdoton suosikki pelifirmojen keskuudessa. Heidän pelit ovat aina huolella tehtyjä ja upean näköisiä. Heidän viimeisin tuotos Five Tribes, joka myös on sattumalta Bruno Cathalan peli, on yksi edellisvuoden suosikeistani.

Innoissani odotan seuraavaa mahdollista peli-iltaa. Tänään on flunssain olo, joten pidän peukkuja, etten tule pahasti kipeäksi. Perjantaina menemme kaverini Hannan luokse pelailemaan, joten siihen mennessä on oltava hyvässä kunnossa!