torstai 30. huhtikuuta 2015

...juuri oikeenlaista kemiaa. Ja pikkupaholaisia luolissa.

Matúš Kotryn Alchemists oli viime vuoden Essenin pelimessujen hittejä. David Cochardin kuvitus, toimivat pelimekaniikat ja taustavoimana Czech Games Edition on ennenkin ollut toimiva cocktail. Vaikea uskoa, että Alchemists on Matúš Kotryn ensimmäinen julkaistu peli. Kyseessä on jokseenkin monimutkainen ja monitahoinen peli. Pelaajat ovat alkemistioppilaita, jotka pyrkivät saamaan mainetta ja mammonaa, milläs muullakaan kuin myymällä mikstuuria ja julkaisemalla teorioita eri aineiden alkemisista koostumuksista. Kuulostaako tylsältä? 

David Cochardin hauskaa kuvitusta löytyy myös esim. Dungeon Petzissä.


Vaan se ei ole tylsää! Itse inhosin kemian tunteja koulussa, eikä vähintään matemaattisten kaavojen takia, mutta Alchemists onkin pohjimmiltaan päättelypeli, työläistenasettelulla höystettynä. Ei siis mitään laskukaavoja. Erikoisen pelistä tekee myös siinä käytettävä älylaitesovellus, joka ei tosin ole välttämätön, mutta tekee pelistä pitkälti sujuvamman ja mielyttävämmän kokemuksen. Tämä onkin aiheuttanut pienoista napinaa pelaajien keskuudessa. Monet kun eivät halua tuoda elektronisia laitteita pelipöydän pyhään tilaan. Ja joo, onhan se pelaajatyyppi tosi raivostuttava, joka plärää feissaria muiden vuorojen ajan, ja omalla vuorollaan kysyy, "Kenen vuoro?". Mutta tässä nyt ei ole kyse siitä. Pelisovellusta käytetään vain silloin, kun pelaaja sekoittaa kaksi ainesta, katsoo mitä on saanut aikaiseksi. Ilman sovellusta tarvittaisiin haamupelaaja, jonka ainoa tehtävä on toimia tiedon välittäjänä kaksi tuntia. Not fun!

Alchemists ei ole kuitenkaan peli, jota voisin suositella vasta-alkajille, sillä peli on tietyiltä osin armoton. Tee virhe muistiinpanoissasi, ja saat loppu ajan kiriä muita kiinni, siinä tuskin onnistumatta. Mutta hei, saman mokan voit toisaalta tehdä Cluedossakin... Jokainen pelaaja saa itselleen pelisuojan, jonka taakse laitetaan sekä tulostaulukkosi että kirjanpitolappunen. Nämä ovat äärimmäisen tärkeä osa pitää muilta pelaajilta piilossa. Ethän halua heidän saavan vihiä, että yhdistämällä myrkkysienen ja alruunan saadaan nopeutta lisäävä mikstuura. Äläkä huoli, että kerran tehtyäsi kyseisen juoman, osaat sen joka pelissä, sillä pelisovellus sekoittaa jokaisille pelin aineksille uudet kemialliset merkit. Joka peli on siis ainutlaatuinen. 

Pelisuoja tulostaulukon kera.

Kaiken tämän päättelytyön lisäksi, Alchemists toimii kuten monet muutkin europelit. Valitse työläinen ja aseta se haluttuun työpaikkaan, josta saat resursseja tai mahdollisuuden käyttää niitä. Tuttua hommaa. Toki mausteena on Freskostakin tuttu aikakäsite, eli jos lähdet aamulla aikaisin töihin saat varmasti haluamasi alruunat, mutta jos jaksat hieman lekotella sängyssä saat kenties jotain vielä parempaa. Hyvin levänneenä aivotkin toimivat paremmin. Alchemists on aivonystyröitä kutkuttava peli, eikä selkeästi ole kaikille sopiva, mutta itse pidän sen teemasta jo niin paljon, että tämä oli pakkohankinta. Eikä markkinoilla ole toista ihan samanlaista peliä. Ostin omani kolmelläkympillä, mikä on käsittämättömän halpa hinta, mutta koska pelin takakansi on syystä tai toisesta tsekiksi, oli hinta huokeampi. Tämähän ei itseäni haittaa, päin vastoin se on oikeastaan aika hauskaa. Normaalisti peli maksaa kuitenkin noin 45€.

Screenshotti sovelluksesta kesken pelin

Olin myös positiivisesti yllätynyt komponenttien laadusta, sillä CGE:n aikaisemmissa peleissä on ollut välillä pieniä ongelmia esim pahvin laadun suhteen. Taisinkin jokin aika sitten kirjoittaa Dungeon Petzistä, jossa pahviosat olivat vähän niin ja näin. Alchemists kuitenkin loistaa myös tällä osa-alueella, ja olen todella tyytyväinen. Pelissä on paljon osia, ja on ilo nähdä laadukkaita tuotteita. Tosin, Alchemistsin ensimmäisissä kappaleissa oli ilmeisesti ollut jotain häikkää printtauksessa, mutta meidän kopiossa ei ollut mitään virheen häivääkään. Hyvä näin.  En olisi ehkä heti Cavernan väärin printattujen boardien jälkeen halunnut käydä sitä uudelleen. 

Tilasimme samalta pelifirmalta myös Dungeon Lordsin tällä viikolla, kun se oli Lautapelit.fin tämän loppukuun tarjouksissa. Nappasimme samaan pakettiin myös Dominionin lisäosan Elonkorjuu. Dungeon Lords sijoittuu samaan maailmaan Dungeon Petzin kanssa, mutta on pelinä hyvinkin erilainen. Ehdoton harrastajapeli monimutkaisine sääntöineen, mutta sille omistautuneille pelaajille tyydytystä tuova kokemus. Raskaita europelejä( tai ylipäätään raskaita pelejä) meillä pelataan harvemmin, koska sellaisen pelin on oltava täydellinen, jotta jaksamme sitoutua siihen. Niitä on usein vaikeampi saada pöydälle, eikä kaikkien kanssa niitä vain pysty pelaamaan. Mutta silloin kun pelissä kohtaavat mielenkiintoiset mekaniikat ja oikeasti mielenkiintoinen aihepiiri, niin mikäs siinä! Monet europelit ikävä kyllä  tuppaavat olemaan sitä silkin vaihtamista kaneliin välimerellä. Dungeon Lords taas on aivan jotain muuta. Nimikin jo sen kertoo. Johdat joukkoa pikkupaholaisia maanalaisessa luolastossa, ja valmistaudut ihmiskunnan sankareiden vääjämätöntä hyökkästä vastaan.
Jotta nämä uutuudet mahtuvat meidän hyllyyn, oli Blood Bowl Team managerista ja Conquest of Planet Earthistä luovuttava. Näin se vaan on. Ja jotenkin ei nuo ameritrash pelit viimeaikoina ole pahemmin iskeneet. Yhtä Indiana Jones -tyyppistä lukuunottamatta. 

Mutta nyt on aina valmistautua vapun viettoon. Kuinkas sattuikaan, että jääkiekon MM-kisat alkavat huomenna, joten lautapelejä voi olla vaikeampi saada pelipöydälle, sillä mieheni todennäköisesti nököttää sohvalla seuraavat kaksi viikkoa. Toivon kyllä, että  minä ja siskontyttöni Maiju saataisiin huomenna parit pelit pystyyn, munkkienpaiston lomassa. 

Jos pakkaisi vaikka tämän varmuuden vuoksi mukaan?






tiistai 21. huhtikuuta 2015

Maanantaikappaleita.

Itselläni on ollut ihan mielettömän hyvä tuuri siinä, että lähestulkoon kaikki pelit, jotka ollaan hankittu, ovat olleet ehjiä ja kaikki osat tallella. Netistä olen kyllä usein lukenut, kun ihmiset huutelevat puuttuvien osien perään, ja kaivelevat asiakaspalvelutietoja milloin millekin yritykselle.

Pari vuotta sitten sain mieheltäni Taluva pelin joululahjaksi, ja silloin oli todellinen pettymys, kun laatikossa oli vaillinainen määrä pelinappuloita, joten emme päässeetkään joululomalla sitä pelailemaan. Otin silloin yhteyttä Fertiin, eli pelin tuottajaan, ja sain ensinnäkin odotella vastausta viikko tolkulla, ja itse korvauspalojen saaminen oli todella hankalaa, vaikka olikin kyse heidän tekemästään viasta. Tuosta jäi silloin todella paha maku suuhun, ja en voinut kuin vain rukoilla, ettei moista tarvitsisi toiste kokea.

Sitten kävikin niin, että juuri hankkimani Caverna( jossa tulee aivan älytön määrä tavaraa) olikin hieman viallinen, sillä yksi punch boardeista oli printattu väärin päin. Hieman pelokkaana otin yhteyttä Mayfair Gamesiin ja varaudun henkisesti tappelemaan asiasta, sillä edellinen vastaavanlainen kokemukseni oli niin huono. Voitte siis vain kuvitella, kuinka yllättynyt olin, kun minuun otettiin tunnin sisällä sähköpostin lähettämisestä yhteyttä ja kovasti pahoittelen pyysivät  kuvan viallisesta tuotteesta, ja sen nähtyään lupasivat postittaa korvaavan minulle. Tuosta noin vain.


Vaikea uskoa, että nämä kaikki todella mahtuvat Cavernan laatikkoon.

Onneksi vain yksi pahvisivu oli viallinen, joten pystymme kyllä pelaamaan pienemmillä pelaajamäärillä peliä. Pelin maksimi pelaajamäärä on seitsemän, ja en kyllä ikinä suostu pelaamaan Cavernaa yli viidellä. Niin hullu en sentään ole.

Muutoin olen kyllä erittäin tyytyväinen ostokseemme. Kaikki komponentit ovat laadukkaita ja niitä on hillitön määrä. Rahalleen saa kyllä vastinetta, joten ei tarvitse säikähtää Cavernan isohkoa hintalappua.

Siinä se nyt on kaikessa komeudessaan.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Anonyymit peliaddiktit.

On se jännä juttu, että vaikka hylly on täynnä pelejä, on mielessä aina jokin uusi ihastus, joka on pakko saada. Siinä mielessä on tämä lautapelailukin jonkin sortin keräilyharrastus. Valitettavasti tila on meillä rajallinen, joten joistain peleistä on aika ajoin luovuttava. It's the Circle of Life.

Viimeisen puolen vuoden aikana on oma pelimakuni hioutunut tietynlaiseksi, ja tiedostan nykyään jo sääntöjen lukemisen perusteella, tulenko pitämään pelistä vai en. Harhaostoja ei siis juurikaan enää kerry. Toki voin pettyä pelin komponenttien laatuun, mutta se tuskin saa minua vihaamaan yhtään peliä.

Olimme mieheni kanssa makustelleet Dungeon Petzin hankintaa monta vuotta, mutta jostain syystä hannasimme päätöksen teossa.  Viime viikolla vedimme vivusta ja tilasimme sen yhdessä Lords of Vegasin kanssa, joka oli listaltamme seuraava hankinta.  Dungeon Petz on säännöiltään melko monimutkainen, joten kaikkien pelikamujen kanssa sitä ei välttämättä voi pelata. Säännöt ovat kuitenkin loogiset ja tekevät pelistä temaattisen. Itse en voi sietää tyhjiä sääntöjä peleissä, joilla vain luodaan teennäistä  syvyyttä ja monimutkaisuutta tekemisen ilosta.  Dungeon petzissä tällaisia sääntöjä ei ole. Kaikella on syynsä ja seurauksensa.

Johonkin nämäkin kaverit olisi mahdutettava.


Ainoa pieni mussutuksen aihe on Dungeon Petzin pahvikomponenttien laatu. Tämä on valitettavasti kovin yleinen ongelma CGE:n tuottamissa peleissä. Pahvi on ohutta ja punch boardien leikkaukset eivät aina ole ihan loppuun asti leikkautuneet, joka aiheuttaa repeytymistä kun läpysköjä irrotetaan arkista.  Myös pelilauta on makuuni hieman ohuehkoa materiaalia.  Muovi- ja puuosat ovat ihan onnistuneita, niistä ei ole minulla valitettavaa. 

Sääntökirja Dungeon Petzissä on loistava. Erityisesti pidän siitä, että 2-3 pelaajan poikkeavat säännöt selitetään muiden sääntöjen seassa eikä niin, että ensiksi selitetään nelinpelin säännöt, jonka jälkeen
kirjan lopussa selitetään säännöt uudelleen vähemmälle pelaajamäärälle.

Toissaillan kohokohtana olikin minulle, vähemmän anonyymille peliaddiktille, komponenttien lajittelu pusseihin tai lokerikkoihin pelilaatikkoon. Lords of Vegasin insertti on ihan naurettava, ja selkeästi tarkoitettu jollekin ihan muulle pelille, jonka Mayfair Games on pihiydessään heittänyt sen laatikkoon.  Se saa nyt toistaiseksi kelvata, mutta hieman ärsyttää moinen välinpitämättömyys. 

Jotta nyt varmasti tuli hankittua tarpeeksi pelejä tälle kuulle, varasin OMG:stä Cavernan meille. Vähän se on kyllä turhan arvokas, mutta onhan se nyt ihan mieletön! Nyt pitää kyllä olla kiltti vaimo loppukuun ajan ;)

Viikko sitten oli International TableTop Day, jonka vietimme missäs muuallakaan kuin Oh My Game:issä. 7 tunnin pelimaraton, vietettynä hauskassa seurassa uusien tuttujen kera, mikäs sen hauskempaa? Tuli myös todettua, että Red November lähtee myyntiin, se ei enää vaan maistu meille. Pelasimme 7 wondersia, joka vaan on aina yhtä kivaa. Mukana oli yksi Magic pelaaja, joka pelasi wondersia ensimmäistä kertaa, ja ymmärtääkseni ihastui siihen niin, että haluaa hankkia oman kappaleen. Mainittava vielä, että itsehän voitin kyseisen pelin :) muita TableTop Dayn pelejä oli ainakin Bang!, Flash Point ja Coloretto.

Jatkoimme TableTop Day:tä  vielä kotona kaksinpelillä Five Tribesia.  Tämä on melkeinpä lempitapani pelata Five Tribesia. Toki moninpelitkin ovat mainioita.

Jani pohtii siirtoaan.

Peliviikkooni sisältyi myös jännittävä peli Trainsiä anoppilassa, jossa nousin selkeästä häviöstä kahden pisteen päähän voittajasta. Pelasimme myös siskontyttöni Maijun kanssa parina iltana Dominionia. Psyyke voi paremmin kun pääsee säännöllisesti pelailemaan. Ihan  paras stressin ehkäisylääke.

Perästä tullaan.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäisloman aftermath.

Loma loppui ja arki alkoi. Seuraavana lauantaina onkin International TableTop Day, joten onhan tässä jotain mitä odottaa. Lomapäivät olivat rentouttavia ja täynnä perhettä, ystäviä ja pelejä.

Pitkänäperjantaina menimme vanhemmilleni syömään karitsaillallista, ja yhdistimme sen peli-iltaan.
Ensimmäisenä pelasimme Alien Frontiersia. Damn, että se on hyvä peli!

Kolminpeli menossa.

Pääsimme aloittamaan pelaamiset jo aikaisin iltapäivällä, ja saimme pelata rauhassa karitsan kypsyessä sous videssä.  Alien Frontiersin jälkeen otimme erän Kingsburgia, tällä kertaa lisäsimme osan lisäosan materiaaleista mukaan.

Ruuan jälkeen saimme pari pelaajaa lisää pelipöydän äärelle. Jatkoimme pelailua länkkäriteemalla Dice Townin ja Colt Expressin nimissä.

Lankalauantaina saimme karvaisen kaverin kylään, joten jätimme lautapelit hyllyyn yhdeksi illaksi

1,5 -vuotias tiibetinspanieli Ilo on kiinnostuneempi kadulla kulkijoista kuin peleistä.

Sunnuntaina saimme yllärikutsun Hannalle pelailemaan, ja otimme kutsun ilomielin vastaan. Pelasimme Alien Frontiersin ja Colt Expressin lisäksi myös Flash Point Fire Rescueta. Olimme hyvin lähellä voittoa, mutta talo romahti päällemme. Peli oli kuitenkin hauska, yhteisestä tappiostamme huolimatta.

Lupaavasta alusta huolimatta, Flash Point veti pidemmän korren.


Lopetimme pääsiäisen maanantaina anoppilassa Las Vegasin ja Qwixxin tahtiin.  Sitten olikin aika suunnata ajatukset alkavaa työviikkoa kohti. Las Vegas on ollut viime kesästä lähtien  yksi meidän fillerisuosikeista. Ostimme sen matkalla mökille ja siitä lähtien se on saanut pöytäaikaa säännöllisesti. Mieheni sisko on kehitysvaimmainen, ja yritämme aina löytää uusia pelejä, joita voimme myös hänen kanssaan pelata. Las Vegas vaikutti sujuvan hänen kanssaan oikein mainiosti, ja olen tästä erittäin iloinen.

Viva las Vegas!

Arki toi mukanaan myös jotain hyvääkin, sillä postisetä toi kivan uuden paketin, jota olin koko pääsiäisloman odottanut innolla. Kyllä nyt jaksaa, ainakin seuraavaan lauantaihin, eli TableTop Day:hin.

Lisää Trainsiä kokoelmaamme.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Keskellä viikkoa kevyesti.

Maanantain peli-illan jälkeen olin ihan varma, ettei tule pelailtua ennen pääsiäisvapaita, mutta kuinkas kävikään? Tämä viikko on ollut mahtava.

Tiistai-iltana pelasimme mieheni kanssa uutta Alien frontiersiamme, ihka ensimmäistä kertaa. Kuten viimeksi kirjoitin, hän piti kovasti Kingsburgista, joten olin melko varma AF:n maistuvan myös.
Levitimme pelin olkkarin pöydälle, laitoimme Nightwishin uuden levyn (joka on muuten loistava!) soimaan ja rupesimme pelaamaa. Alien Frontiers on säännöiltään todella helppo, ainakin Kingsburgia pelanneelle, joten sääntöjen opetteluun ei mennyt kuin hetki.  Pelimekaniikat tuntuivat tutuilta ja kiinnostavilta. Täytyy sanoa, että pidän AF:n sääntökirjasta. Se on selkeä ja hyvin muotoiltu, ja takakannessa oleva lyhennelmä on kattava ja kätevä. Myös pelilaudan symbolit saavat minulta kiitosta, sillä ne oikeastaan kertovat kaiken tarvittavan, joten sääntökirjasta ei pahemmin tarvitse vilkuilla pelin aikana.

Osa komponenteista ja pelilauta.

Pelimme oli oikea jännitysnäytelmä alusta loppuun asti. Pääsin itse alussa mukavaan johtoasemaan, mutta Jani onnistui kirimään minut kiinni ja pian ohitsenikin. Sain kuin sainkin otettua jonkin verran häntä kiinni ja hetken näytti jopa siltä, että pääsen pisteissä ohitse, mutta kärsinkin loppujen lopuksi tappion.  Revanssia odotellessa.

Keskiviikkona saimme houkuteltua ystäväni Hannan meille kylään kotiruuan ja tekemäni rommi-rusinajäätelön toimiessa houkuttimina. Ahdettuamme lasagnea nassuun, pelasimme Augustusta, jonka olin antanut miehelleni joululahjaksi. Hannalle peli oli uusi.
Augustus on periaatteessa peliharrastajan bingo. Jokaiselle jaetaan kuusi tehtäväkorttia, joista valitaan kolme. Joku pelaajista toimii huutajana, joka nostaa pussista laattoja ja sanoo ääneen, minkä laatan nosti. Jos tehtäväkortissasi on kyseinen kuva, saat laittaa legioonalaisnappulan sen päälle. Kun tehtäväkortti täyttyy, huudat Ave Caesar, tai bingo, ja saat valita uuden tehtävän ja mahdollisesti saat palkintoja.

Tehtäväkorttini kesken pelin.

Augustus on harmitonta kivaa, ja aivan loistava filleri. Pelin roomalaisteema on ehkä seitinohut, mutta ihan mielenkiintoinen. Olikin hauska päästä pelaamaan Augustusta muutaman kuukauden jälkeen, ja huomata, että peli oli edelleen mukava kokoemus.

Augustuksen jälkeen opetimme Hannalle myös minkäs muunkaan, kuin Colt Expressin. Se kun tuntuu olevan kuuminta hottia meillä tällä hetkellä. Sitä tulee ihan varmasti myös pääsiäisenä pelailtua. Lueskelin netistä uutisia mahdollisesta tulevasta lisäosasta, ja se kuulostaa mahtavalta. Mutta meneehän tuo tuollaisenaankin oikein mainiosti.

Torstaina mahdutimme vielä mieheni kanssa ex tempore pelin, odottaessamme ruuan valmistumista. Kaivoin Mallorcan a.k.a. Fincan hyllystä ja napsin pari kuvaa, ja siitä innostuneena pelasimme yhden pelin. Voitin 89:llä pisteellä Janin 70:tä vastaan. Mallorcalla on meille erityinen merkitys, sillä se on ensimmäinen peli, jonka me pariskuntana ostimme yhdessä.

Jani pohtii vuoroaan.

Edellisestä pelikerrasta oli kulunut pieni tovi, mutta hyvin näytti säännöt olevan mielessä. Mallorca on simppeli säännöiltään, mutta peli tarjoaa riittävästi aivotyöskentelyä sellaista kaipaavalle. Kauniit komponentit myös auttavat, sillä peli näyttää pöydällä kutsuvalta. Mikään raskas peli se ei kuitenkaan ole, mutta puolen tunnin pituisena oiva illan aloitus, josta voi sitten siirtyä raskaampiin tekeleisiin, jos niitä kaipaa.

Pelin tärkein osa, värikäs rondelli.

Näiden pelien jälkeen onkin hyvä rentoutua pääsiäisen lusimiseen. Kinder-munat on hankittu ja osa jo syöty, mämmin jätän suosiolla väliin. Pääsiäisen jälkeen tuo postisetä (toivottavasti) Trainsin ykkösosan, jota en malta odottaa pääseväni pelaamaan. Kiitos Fantsun alemyynnin. Anoppikin sopivasti tulee mökiltä takaisin, joten pistetään junapelit pystyyn.