maanantai 30. maaliskuuta 2015

Uusi viikko, uudet kujeet.

Viikko alkoi maanantai-illan pelisessiolla.

Colt Expressistä tuli lauantaina megahitti, kun edellisen kerran kokoonnuimme pelaamaan, joten olihan sitä tänäänkin pelattava pari peliä. Pelasin ensimmäistä kertaa Djangolla, jonka haulikko laukoo niin kovia paukkuja, että uhri lentää seuraavaan vaunuun. Tästä seurasikin huvittavia tilanteita, kun kanssapelaajat eivät osanneet ottaa hahmoni erikoisvoimaa huomioon suunnitellessaan siirtojaan. Enpä kyllä tainnut voittaa kertaakaan, mutta ei se mitään. Hauskaa oli siltikin.

Punkut paukuttelevat menemään.

Colt Expressin jälkeen pelasimme Kingsburgia ensimmäistä kertaa. Alkupeli sujui itseltäni oikein hyvin. Sain rakennuksia hyvää vauhtia pystyyn ja selvisin taisteluistakin huoletta, mutta pelin puolivälissä tuotantoni hidastui, enkä saanut loppujen loputtua rakennettua ihan kaikkia haluamani rakennuksia. Kaikki mukana olleet pitivät Kingsburgista, joten eiköhän sitä tule pelattua uudelleen lähiaikoina. Ensi kerralla lisäosan kanssa, nyt kun peruspeli on kaikille selvää pässinlihaa.

Pelin komponentteja.

Mieheni tykästyi Kingsburgiin, joten innolla odotan ex temporena hankkimani Alien Frontiersin pääsevän pöydälle.  Kyseiset pelit ovat mekaniikoiltaan kuin sukulaissieluja, ja niitä usein verrataankin toisiinsa.

Peliharrastajan aamianen: kahvia ja ohjekirja.


Seuraavaksi pelasimme Imperial Settlersiä, jonka innokkaana halusin kaikille opettaa. Päädyin itse pelaamaan barbaareilla. Tein paljon höpöhöpö siirtoja ja tämä näkyi pelituloksessa. Olin toinen. Mutta myönnettäköön, että keskityin enemmän pelin opetukseen, kuin omaan strategiaan.

Paparazzi kävi ottamassa kuvan pelistämme.

Ensi kerralla aion kokeilla japanilaisia ensimmäistä kertaa. Barbaarit oli myös haastava rotu, kärsin koko ajan kiventuotannon puutteesta, kunnes vikalla kierroksella sain käteeni kivilouhoskortin. Niinpä tietenkin. Olisi pitänyt ostaa ylimääräisiä kortteja hieman tiuhempaan, mutta tajusin sen liian myöhään. Olin myös liian kiltti muita pelaajia kohtaan, mutta en kehdannut höykyttää heitä liikaa ekalla pelikerralla. Olisin voinut tuhohta heidän rakennuksiaan joka kierroksella, mutta tietoisesti en niin aina tehnyt.

Viiksivallu - Aloittavan pelaajan merkki.

Imperial Settlers on kyllä erinomainen peli, en voi muuta kuin kehua. Mutta alkajaisiksi on ehkä hieman vaikea hahmottaa mitä tehdä, ja jokainen rotu on selkeästi erilainen, erilaisine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Sovimme, että pelaamme jokainen yhden kerran jokaisella rodulla, ennen kuin lisäämme Why can't we be friends lisäosan kortit peliin mukaan. Hiljaa hyvä tulee.




torstai 26. maaliskuuta 2015

Junaryöstö Colt Expressin tapaan.



Kuten ylläoleva kuva osoittaa, on Colt Express näyttävä peli. Meidän pelissä on vielä tuo kanjonia esittävä pelialusta, joka ei siis toistaiseksi ainakaan pelin ensimmäisessä painoksessa tule valmiiksi mukana. Mutta ilman sitäkin on 3D juna ja muut osat sangen kutsuvan näköiset.

Peliin mahtuu mukaan 2-6 pelaajaa, tosin kahdella peli ei loista parhaimmillaan. Jokainen pelaaja saa valita itselleen hahmon, jotka kaikki toimivat hieman erilailla toisistaan. Hahmojen tasapainosta on ollut jonkin verran puhetta, mutta itse en ota Colt Expressiä niin kauhean tosissani, joten minua ei myöskään haittaa, jos joku hahmo nyt vain sattuu olemaan hieman toisia parempi. Kyseinen peli on kuitenkin huumorilla höystetty partypeli, ei vakavasti otettava strategiapeli.

Peliä pelataan viisi kierrosta, joidenka aikana pelaajat pelaavat toimintokortteja välillä kuvapuoli ylöspäin ja välillä alaspäin. Alaspäin pelattavat kortit kuvastavat pelaajien olevan tunnelissa, jolloin kukaan ei näe, mitä toinen pelaaja puuhaa. Tämä tuokin hauskan ja jokseenkin temaattisen puolen ohjelmointiin. Välillä asiat eivät siis mene aivan niin kuin Strömsössä.

Esimerkki pelaajan hahmokortista ja pelikorteista.

Muiden pelaajien lisäksi junassa liikkuu sheriffi, jota pelaajien olisi välteltävä. Kohdatessaan ryöstäjän, sheriffi ampuu ja pakottaa rosvon pakenemaan vaunun katolle. Sheriffin luotikortit, sekä muilta pelaajilta saadut osumat täyttävät pelaajan pakkaa, hidastaen näin hyvien korttien ilmaantumista pelaajan kätösiin.

Mitä kortteja pelaajilla sitten on, luotien lisäksi? On liikkumista vaunusta toiseen tai katolle, ampumista, lyömistä ja varastelua. Pelaajan on myös mahdollista liikuttaa itse sheriffiä toisia pelaajia kohden.

Esimerkki kierroksesta.

Colt Express on harmitonta hauskanpitoa, niin peli-iltaan kuin vaikka perheen kesken illallisen jälkeen. Säännöt ovat helpot oppia ja peli kulkee melko nopeasti. Itse juna on näyttävä, joskin isot kädet omaaville se voi olla hankalahko. Cowboylta näyttävät nappulat eli meeplet näyttävät hauskoilta ja ovat oikein toimivia. Komponenttien laatu on muutenkin minusta oikein kiitettävä. Minua ei haitannut edes se, että junavaunut on itse kasattava, koska se oli oikeastaan ihan hauskaa näpertelyä. Voin tosin kuvitella, että kaikki ei tykkää moisesta askartelusta.  Sääntövihkonen on mielestäni hieman tylsän oloinen ja editoitu hieman erikoisella tavalla. Peli on muuten niin hauskan näköinen, että olisin toivonut saman ilmeen jatkuvan ohjekirjaankin.  Mutta tämä nyt on pilkunviilausta. Säännöissä peli ohjeistetaan alkuasettelemaan pienillä hahmokorteilla, mutta kuka niitä käyttäisi kun mukana on näyttävät isommat hahmokortit, joissa on vielä paikat nosto- ja poistopakoille. Näistä isommista hahmokorteista ei juurikaan ole puhetta sääntökirjassa, muuta kuin ne mainitaan bonustuotteina. Liekö ollut viimehetken aivoriihen tulos. Myös erikseen saatava pelimatto ihmetyttää, miksei sitä älytty laittaa alunperin pakettiin mukaan. Tätä pelialustaa saa ainakin toistaiseksi Boardgamegeekstoresta, muistaakseni viidellä dollarilla. Itse sain sen uusimman Spielbox-lehden mukana.

Vihreä pelaaja pyrkii pääsemään alas mahtavien saaliiden kimppuun.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Mitä tehdä kun pelihyllyyn ilmestyy tyhjää tilaa?

Tietenkin hankkia lisää täytettä.

Saimme pistettyä kiertoon muutaman pelin, jotka vain nököttivät hyllyssä turhan panttina. Tämä toi kaivattua tilaa, joka sitten täyttyikin yllättävän nopeasti, sillä mieheni halusi lähteä käymään keskustassa hieman ostoksilla.

Lautapelit.fillä oli Dominionin Alkemia-lisäosa alessa, joten menimme nappaamaan itsellemme yhden. Jostain syystä monet eivät ilmeisesti pidä Alkemiasta, mutta eipä se meitä haittaa. Harmi kun Kaukaiset rannat -lisurin suomenkielinen painos on loppu, liekö uutta tulossa ollenkaan?

Olin katsonut netistä, että heillä näytti olevan Kingsburgin peruspeliä hyllyssä, ja koska se oli ollut meidän toivelistalla jo useamman vuoden, ajattelin että nyt on sen vuoro. No tietenkin kävi niin, että sen olikin joku jo kerennyt ostaa, se ei vain syystä tai toisesta näkynyt saldotilanteessa heti. Tämä toki harmitti, mutta ei voi mitään. Nappasin sen sijaan Antoine Bauzan Samurai spiritin, koska pidän kyseisen herran tuotannosta. Samurai spirit on yhteistyöpeli, mikä myös on yleisesti ottaen genre, josta pidän.

Samurai spiritin hauska kansi.


Lähtiessämme liikkeestä, päätin käydä varmuuden vuoksi Fantasiapeleillä katsomassa, josko heiltä
löytyisi Kingsburgia. Ollaan viime aikoina hieman yritetty välttää Fantsussa asioimista, koska heidän hinnat on usein paljon korkeammat kuin muualla. Ja kappas vain, sieltähän löytyi sekä peruspeli että To forge a Realm -lisäosa Kingsburgiin.  Nappasin molemmat sen enempiä miettimättä. Suunnistimme tyytyväisinä syömään ja tonkimaan ostoksiamme

Vihdoinkin meidän!

Kotiin saavuttuamme postilaatikkoon oli kolahtanut uusin Spielbox-lehti, jota rupesin heti innoissani selaamaan.  Artikkelit oli kyllä mielestäni huonoja, varsinkin Abyssin arvostelu, josta en pitänyt ollenkaan. Siisteintä oli kuitenkin lehden mukana tullut pelimatto Colt Expressiin. Oltiin juuri pari päivää aikaisemmin puhuttu kyseisestä junaryöstöpelistä, mutta emme olleet päättäneet vielä sen hankinnasta.  Kenties tuo pelimatto oli vinkki siitä, että Colt Express sopisi meidän kokoelmaamme.

Ja kuinkas sattuikaan, huomasin ostaneeni aivan liian vähän korttisuojia. Ja ei kun nettiin tilaamaan lisää, ja hupsista, sinne ostoskoriin päätyi siis myös se Colt Express.  Länkkäriteema ei varsinaisesti iske minuun, mutta en ole kyllä sitä vastaankaan. Colt Express vaikuttaa myös hyvältä filleriltä, ja
uskoisin sen olevan juuri sopiva tulevaa TableTop Day:tä varten. Ohjelmointipeli meidän kokoelmassamme puuttuikin, joten mikäpäs siinä. Innostuin myös kaivamaan meidän ainoan jo hyllyssä olevan länkkäripelin esiin, eli erittäin hauskan Dice Townin. 
Dice Town ei ole päässyt vähään aikaan pelipöydälle, mutta se on vakiinnuttanut paikkansa meidän kokoelmassa, ja se tuskin menettää paikkansa koskaan. 

Colt expressin ollessa vielä postissa, Dice Town saa luvan edustaa. 


Lievästi kyllä harmittaa, että meiltä puuttuu Dice Townin lisäosa, jonka avulla pystyy mm pelaamaan kuudella pelaajalla. Se on jotenkin vain jäänyt hankkimatta, ja on ollut osasyynä sille, ettei peli ole vähään aikaan päässyt pöydälle. Yleensä kun sen kaivaa kassista esiin halukkaita on enemmän kuin mukaan mahtuisi.

Jahka saan Colt Expressin postista, nappailen siitä kuvia tänne. Se on nimittäin näyttävä peli jos mikä! 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Battle sheep ja Imperial Settlers saapuvat laumaan.

Suomalainen kirjakauppa muisti minua 30€ bonussetelillä edellisvuoden ostosteni perusteella. Mietin pitkään, että mihin kummaan sen käytän, aikaa kun oli vain tämän kuun loppuun asti. Pidän lukemisesta paljon, mutta kierrellessäni kaupan hyllyjä, ei sieltä oikein mikään hypännyt esiin mielenkiintoisena. Harhailin hetken liikkeessä ja olin jo kääntyä pois, kun hetken mielijohteesta käännyin pelihyllyn suuntaan. Valikoimaa ei ollut paljoa, yksi hyllyllinen Carcassonnea, loput Aliasta ja Yatzya. Mutta ihan alimmalla hyllyllä oli kaksi kappaletta Battle sheeppiä, ja päädyin nappaamaan niistä toisen itselleni.  Tämä peli on minulle tuttu, sillä annoimme jouluna kälylleni sen lahjaksi.  Battle sheep voitti 2014 Vuoden perhepeli -palkinnon, mutta söpöstä kannesta huolimatta se on oiva peli myös aikuisten kesken. Meillä lähti Pingwin Deluxe myyntiin, antaen paikkansa taistelulampaille. Pelit ovat niin samankaltaiset, ja totta puhuen Pingwinin alkuasettelussa menee yhtä kauan kuin itse pelissä, joten jo pelkästään tästä syystä se sai lähteä.

Battle sheepin komponentit on muuten erittäin hyvälaatuisia, tästä iso peukutus ja kiitos. Suosittelen antamaan sille ainakin yhden mahdollisuuden, sillä söpön kuoren alla piilee aivonystyröitä hierova elegantti strategiapeli. 

Pelinappulat ovat mukavan tuntuista ja näköisiä.

Toisena uutuutena hyllyymme saapui kauan odotettu Imperial Settlers. Ignacy Trzewiczekin suunnittelema ja Portal Gamesin julkaisema Imperial Settlers oli viimesyksyn yksi kuumimmista
peleistä, muutaman kuukauden asiaa haudutelleena päätin hankkia meillekin oman kappaleen. Tilasin
myös ensimmäisen lisäosan Why can't we be friendsin, joka tuo peliin lisää kortteja.

Imperial Settlersissä pelaajat valitsevat sivilisaation, jota edustavat ja rakentavat. Jokaiselle sivilisaatiolle on oma pakka kortteja, mutta pelaajille on myös yhteinen yleispakka.  Tämä  onkin yksi  mielenkiintoisimmista piirteistä, joka myös tekee jokaisesta sivilisaatiosta selkeästi omanlaisensa.

Siinä se nyt vihdoin on!


Imperial Settlersin tuotantoarvot ovat kohdillaan. Pahviosat ovat näyttäviä ja laadukkaita, puiset resurssimerkit pieniä mutta toimivia. Korttien teksti on pienehköä, mikä on ilmeisesti aiheuttanut monille ongelmia, mutta itse en ole huomannut ongelmia. Jos en näe mitä vastustajan kortissa lukee, pyydän häntä lukemaan sen minulle. Ei se nyt niin vaikeata ole.  Kuvituksen suhteen olin pitkään hieman epävarma. En tiennyt tykätäkö vai ei. Mutta olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että kuvitus on mielenkiintoinen ja erottuu massasta. Hauskat pikku-ukot kertovat tarinaa sivilisaatiosi elämästä ja tuovat sille persoonallisuutta. Voisihan korteissa olla vain taloja ja puita.


Egyptin  pelilauta ja kortteja.

Peruspelissä tulee valitettavasti vain neljä valittavaa sivilisaatiota, mutta olen ymmärtänyt
suunnitteilla olevan muitakin mahdollisen lisäosan yhteydessä.   Pienenä varoituksen sanana mainittakoon, että Imperial Settlers voi olla herkkähipiäisimmille pelaajille hieman liian ilkeä, sillä muilla pelaajilla on mahdollisuus tuhota toisten rakennuksia. Pelaajat toki voivat asettaa suojia, joilla tuhoaminen tehdään vastapelaajalle asteen vaikeammaksi. Lisäosa Why can't we be friends tuo peliin mukaan myös avoimen tuotannon, joka lieventää toisten halukkuutta tuhota rakennuksesi resurssien tarpeessa. Tosin, joskus on vain hyvä tuhota talo,  joka tuottaa liikaa resursseja sen omistajalle. 

Sain mahdutettua kaiken irtosälän tähän kätevään  laatikkoon Clas Ohlsonilta.

Mielenkiintoista pelissä on myös, että yhtä korttia voi käyttää useammalla tavalla.  Tämä tuo kutkuttavia mahdollisuuksia ja kenties myös valinnan vaikeuden. Luopuako hyvästä kortista saadakseen siitä hyvät resurssit itselleen  ja toivoa,  että myöhemmin jotain vielä parempaa pöllähtää esiin.? Pelissä pelataan viisi kierrosta, joten aikaakin on rajallisesti.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän herkkupalaan. Itse en aikaisemmista saman suunnittelijan peleistä ole juurikaan innostunut, mutta Imperial Settlers rokkaa ja kovaa! 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lauantain peli-illan muistelo.

Tänään oli taas perinteinen lauantain peli-ilta. Osallistujamäärä oli pienehkö, mutta ei se meitä haitannut. Pääsimme aloittamaan jo reippaasti iltapäivän puolella, ja nautimme ihanasta keväisestä auringon paisteesta peliterassilla.

Edellisen viikon peli-illan innoittamana pelasimme tälläkin kerralla Small worldia, mutta tällä kertaa Underground-versiota. Totesin taas, että pidän tästä versiosta hieman enemmän kuin tavallisesta SW:stä. Jotenkin Undergroundin rodut ovat mielenkiintoisempia, kuin tavallisen SW peruspelin. Lisäosat ovat sitten ihan asia erikseen.

Aurinkoinen iltapäivä peliterassilla.

Pelimenestystä ei tullut Small worldissa ja tästä tulikin illan teema. Nyt taitaa  tuntua pari viikkoa sitten hajoittamani peilin tuoma epäonni.  Small worldin jälkeen otimme erän Star Realmsia, yhtä huonolla menestyksellä. Sen jälkeen pelasimme  Vuoden peliä Splendoria, jonka onnistuin voittamaan yhden pisteen johdolla! Huikea menestys.

Splendor meneillään.


Splendor miellyttää minua edelleen simppeliydellään. Virtaviivaiset säännöt yleensäkin aina miellyttävät minua, ei aina tarvi keksiä sääntöjä vain niiden keksimisen ilosta.
Splendorin jälkeen siirryimme pelaamaan Dominionia Katovuodet-lisurin kera. Peli liikkui todella nopeasti, vaan enpä voittanut.  Ryöstöretki on muuten todella kenkku kortti, silloin kun et pääse puolustautumaan siltä!

Huono käsi.


Dominionin jälkeen pelasimme virkistävän pelin Camel cupia. Mielenkiinnolla odotan tulevaa lisäosaa Supercupia, jonka pitäisi tuoda peliin parin uutta jippoa. Camel cup toimii nopeana fillerinä, ja mielellään seurassa, joka ei ota kaikkea ihan niin tosissaan.

Kreisit kamelit! 


Illan viimeisenä herkkuna pelasimme Smash Up:ia.  Edellisestä kerrasta olikin pieni tovi, joten oli hauskaa päästä kokeilemaan uusia factioneja , jotka hankimme hiljattain. Tai no, lopulta päädyin vakooja/velho -yhdistelmään, eli ei yhtään uutta minulla.
Smash up oli mainio lopetus hauskalle peli-illalle. Kiitos kanssapelaajille seurasta!



Uutuuttaan hohtavat suojat on muuten perskuleen liukkaat.


Maailmanvalloitusta ja avaruusaseman rakentelua.

Viime viikonloppuna pidettiin taas peli-ilta pienellä kokoonpanolla. Maijun toiveesta levitettiin Small world pitkästä aikaan pöydälle. Sain joululahjaksi A Spiders web -lisäosan ja hankin Royal Bonus -lisäosan viime ostosreissulla. Näitä piti tietenkin päästä kokeilemaan.  Uudet rodut ja luokat toivat hauskaa vaihtelua peliin, mutta nyt peliin on jo niin monta eri vaihtoehtoa, ettei kaikkia voi millään osata ulkoa. Onneksi on apulaput joita jaella pelaajille.  Silti huomaan toivovani, ettei Small worldiin tulisi enempää lisäosia. Tai jos tulee, niin ne voisi olla erityisesti Small world Undergroundia varten suunniteltuja.

Pelin keskivaiheilla lauta on jo melko täysi.


Small worldin jälkeen kaivoimme Among the Starsin naftaliinista. Among the Stars on viihdyttävä avaruusteemainen draftauspeli, hyvin samankaltainen kuin esimerkiksi 7 Wonders mekaniikoiltaan.  Pelin erikoisuus on neliön muotoiset kortit, joilla jokainen rakentaa omaa avaruusasemaansa.  Monet peliharrastajat ovat hehkuttaneet Among the Starsin olevan parempi peli kuin yllä mainittu 7 Wonders. Itse olen kyllä edelleen eri mieltä, vaikka pidän kummastakin pelistä paljon.

Avaruusasemani alkaa muotoutua.


Yksi Among the Starsin hyvistä puolista on pelin soljuvuus. Kierrokset liikkuvat nopeasti eikä koko peliin mene kuin puoli tuntia tai maksimissaan 45 minuuttia.  Alkujärjestelyyn tosin menee jonkin verran aikaa, ja tähän toivonkin keksiväni jonkun helpon ratkaisun, sillä pelaajamäärästä riippuen peliin otetaan eri määrä kortteja.  Varsinkin kun peliin lisää The Ambassadors -lisurin, saa kortteja lajitella jonkin verran ennen kuin pääsee pelaamaan.


Esimerkkejä korteista.


Among the Stars on myös osana meidän 10x10-haastetta, joten sitä tulee varmasti lähiaikoina pelattua useammin. Meillä on vielä lisäosasta paljon tutkimatta, joten on ihan mielenkiintoista katsoa, muuttuuko mielipiteeni pelistä yhtään vai pysynkö edelleen vahvasti sillä kannalla, että 7 Wonders on silti parempi peli.


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Aina yhtä ihastuttava Seasons.

Olet velho kauniissa Xiditin valtakunnassa ja on kolmevuotisen velhokilpailun aika. Voittaja kruunataan valtakunnan Arkkivelhoksi, tämä tarkoittaa vähintäänkin palkankorotusta.



Infoboksi:

Suunnittelija: Régis Bonnessée

Kuvitus: Naiade

Julkaisija: Libellud

Pelaajamäärä: 2-4

Peliaika: n. 60min.

Ikäsuositus: 14+

Genre: Draftaus



Taustatarinasta huolimatta Seasonsissa on pohjimmiltaan kyse voittopisteiden haalimisesta. Pelissä käydään läpi kolme vuotta vuodenaikoineen.  Vaikka pelissä ei ole varsinaista pelilautaa, on keskeisessä osassa vuodenaikataulu, joka osoittaa meneillään olevan vuoden ja vuodenajan. Seasons on kuitenkin ennen kaikkea korttipeli.

Pelin alussa jokainen nostaa yhdeksän korttia pakasta ja valitsee näistä yhden itselleen. Sitten loput kortit annetaan viereiselle pelaajalle, joka valitsee niistä yhden ja antaa loput kortit seuraavalle. Tämä toistetaan niin kauan kunnes jokainen on valinnut itselleen yhdeksän korttia. Tätä kutsutaan draftaukseksi.
Tämän jälkeen jokainen jakaa omat korttinsa kolmeen pakkaan , yksi jokaiselle vuodelle. Tässä
kohtaa on hyvä miettiä, mitkä kortit toimivat hyvin pelin alussa ja mitkä vasta viimeisenä vuotena.
Uusille pelaajille löytyy ohjekirjasta suosituksena ohjeet, mitkä kortit on hyvä jättää pois  ensimmäisestä pelistä.

Vuodenaikataulu.


Jokaisella pelaajalla on myös oma pelilauta, joka kertoo kuinka monta korttia pelaajalla voi kyseisellä hetkellä olla pelattuna, onko hän käyttänyt yhtään neljästä mahdollisesta bonuksesta ja kuinka paljon hänellä on energiaa, jolla ottaa kortteja peliin. Pelatut kortit laitetaan pelaajan eteen kuvapuoli ylöspäin. Joitakin kortteja voi aktivoida vain kerran vuorossa, jolloin ne käännetään sivuttain eli ns. täpätään. Jotkut kortit ovat voimassa niin kauan kun ovat pelissä mukana.


Violetin pelaajan henkilökohtainen pelilauta.


Useimmat kortit maksetaan erivärisillä energialaatoilla. Näitä saadaan vuoron alussa heitetyistä nopistä tai joskus toiset kortit tuottavat energiaa.  Kukin kierros alkaa sillä, että aloittava pelaaja heittää kyseessä olevan vuodenajan värisiä noppia pelaajien lukumäärä +1. Kukin valitsee itselleen yhden nopan, niin että yksi jää ylimääräiseksi.  Nopissa voi olla useita eri energioiden kuvia, pisteitä, mahdollisuus nostattaa pelattavien korttien määrää, oikeus nostaa lisäkortti, tai kyky muuntaa energiaa kristalleiksi, jotka ovat yhtä kuin pisteitä, mutta joita voidaan myös tarvita joidenkin korttien maksuksi.  Pelaajan valitsema noppa kertoo, mitä hän voi kyseisellä vuorollaan tehdä. Ylimääräinen noppa kertoo, kuinka monta kuukautta kyseiseen vuoroon kuluu aikaa. Näin aika kulkee eteenpäin ja peli etenee vuodesta toiseen.

Kun yksi vuosi on kuljettu läpi, saavat pelaajat pelin alussa valitsemansa toisen vuoden kortit
käteensä jne.  Jokaisesta kortista joka pelaajalla jää käteen pelin loputtua tulee miinuspisteitä.
Peli loppuu kolmen vuoden jälkeen, jolloin lasketaan kristallit ja pelatuista korteista tulleet pisteet
yhteen.



Pistelauta.

Seasonsin mielenkiintoisin puoli on korttien pelaaminen. Erilaiset korttiyhdistelmät luovat tehokkaan koneiston, jolla peitotaan  kanssapelaajat. Mutta ahneen käy kalpaten. Ylimääräiset kortit, joita et saa pelattua vievät sinulta pelin loputtua kovalla työllä ansaittuja pisteitä.

Seasons on myös erittäin näyttävä peli. Kaikki komponentit ovat laadukkaita ja korttien kuvat kiehtovia. Itse velhotaistelu-teema ei juurikaan tule läpi, mutta itseäni tämä ei ole juurikaan haitannut. Pelin mekaniikat ovat sen verran mielenkiintoisia, ettei pelatessa juuri jää aikaa miettiä, miksi käyttäisin seitsemän peninkulman saappaita kun kisa tapahtuu pienellä metsäalueella Xiditin
valtakunnassa.


Kevään  nopat

Ensikertalaiselle voi tuntua, että Seasons on häkellyttävä kaikkine symboleineen ja termeineen.
Esim mielestäni on täysin turhaa, että korteista saatavat pisteet käyttävät nimeä prestige points, mutta pelissä voi saada myös kristalleja, jotka ovat kuitenkin yhtälailla pisteitä ja ne lopussa lasketaan yhteen.  Nopissa olevat symbolit oppii kuitenkin nopeasti, sillä ne toistuvat pelissä koko ajan.


Seasonsin näyttävin osa on upeat kortit.


Lieväksi miinukseksi joku voisi kokea Seasonsin olevan ilkeähkö kanssapelaajia kohtaan. Monet kortit vaikuttavat suoraan toisiin, usein vieden heiltä pisteitä yms. Itse koen  vuorovaikutuksen olevan juuri sopivalla tasolla, eikä mikään kortti ole saanut minua raivostumaan muille pelaajille. Tiedän kuitenkin erään Maltalla asuvan YouTube arvostelijan kokevan Seasonsin liian ilkeäksi.



Tulevien vuosien pakat. 

Mielestäni Seasons on parhaimmillaan kahden tai kolmen pelaajan kesken. Nelinpeli on jo huomattavasti pidempi kestoltaan. Seasons ei myöskään palkitse satunnaisia pelaajia, sillä isoimman hyödyn saa ihminen, jolla on jo jonkinlainen tuntuma kortteihin ja niiden sisältöön. Mukavin pelikokemus tuleekin silloin, kun pelataan keskenään yhtä taitavien pelaajien kesken.


Kaksinpelissä tarvittavat nopat. 

Peliin on saatavilla kaksi lisäosaa, Enchanted Kingdom ja Path of Destiny, jotka tuovat pari uutta mekaniikkaa, mutta jatkavat muuten tuttua linjaa uusien korttien muodossa.  Nämä ovat hauska lisä, mutta eivät missään nimessä välttämättömät.

Seasons on toimiva kokonaisuus, joka on vakiinnuttanut paikkansa kokoelmassamme.