Battle sheep ja Imperial Settlers saapuvat laumaan.
Suomalainen kirjakauppa muisti minua 30€ bonussetelillä edellisvuoden ostosteni perusteella. Mietin pitkään, että mihin kummaan sen käytän, aikaa kun oli vain tämän kuun loppuun asti. Pidän lukemisesta paljon, mutta kierrellessäni kaupan hyllyjä, ei sieltä oikein mikään hypännyt esiin mielenkiintoisena. Harhailin hetken liikkeessä ja olin jo kääntyä pois, kun hetken mielijohteesta käännyin pelihyllyn suuntaan. Valikoimaa ei ollut paljoa, yksi hyllyllinen Carcassonnea, loput Aliasta ja Yatzya. Mutta ihan alimmalla hyllyllä oli kaksi kappaletta Battle sheeppiä, ja päädyin nappaamaan niistä toisen itselleni. Tämä peli on minulle tuttu, sillä annoimme jouluna kälylleni sen lahjaksi. Battle sheep voitti 2014 Vuoden perhepeli -palkinnon, mutta söpöstä kannesta huolimatta se on oiva peli myös aikuisten kesken. Meillä lähti Pingwin Deluxe myyntiin, antaen paikkansa taistelulampaille. Pelit ovat niin samankaltaiset, ja totta puhuen Pingwinin alkuasettelussa menee yhtä kauan kuin itse pelissä, joten jo pelkästään tästä syystä se sai lähteä.
Imperial Settlersin tuotantoarvot ovat kohdillaan. Pahviosat ovat näyttäviä ja laadukkaita, puiset resurssimerkit pieniä mutta toimivia. Korttien teksti on pienehköä, mikä on ilmeisesti aiheuttanut monille ongelmia, mutta itse en ole huomannut ongelmia. Jos en näe mitä vastustajan kortissa lukee, pyydän häntä lukemaan sen minulle. Ei se nyt niin vaikeata ole. Kuvituksen suhteen olin pitkään hieman epävarma. En tiennyt tykätäkö vai ei. Mutta olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että kuvitus on mielenkiintoinen ja erottuu massasta. Hauskat pikku-ukot kertovat tarinaa sivilisaatiosi elämästä ja tuovat sille persoonallisuutta. Voisihan korteissa olla vain taloja ja puita.
Peruspelissä tulee valitettavasti vain neljä valittavaa sivilisaatiota, mutta olen ymmärtänyt
suunnitteilla olevan muitakin mahdollisen lisäosan yhteydessä. Pienenä varoituksen sanana mainittakoon, että Imperial Settlers voi olla herkkähipiäisimmille pelaajille hieman liian ilkeä, sillä muilla pelaajilla on mahdollisuus tuhota toisten rakennuksia. Pelaajat toki voivat asettaa suojia, joilla tuhoaminen tehdään vastapelaajalle asteen vaikeammaksi. Lisäosa Why can't we be friends tuo peliin mukaan myös avoimen tuotannon, joka lieventää toisten halukkuutta tuhota rakennuksesi resurssien tarpeessa. Tosin, joskus on vain hyvä tuhota talo, joka tuottaa liikaa resursseja sen omistajalle.
Mielenkiintoista pelissä on myös, että yhtä korttia voi käyttää useammalla tavalla. Tämä tuo kutkuttavia mahdollisuuksia ja kenties myös valinnan vaikeuden. Luopuako hyvästä kortista saadakseen siitä hyvät resurssit itselleen ja toivoa, että myöhemmin jotain vielä parempaa pöllähtää esiin.? Pelissä pelataan viisi kierrosta, joten aikaakin on rajallisesti.
Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän herkkupalaan. Itse en aikaisemmista saman suunnittelijan peleistä ole juurikaan innostunut, mutta Imperial Settlers rokkaa ja kovaa!
Battle sheepin komponentit on muuten erittäin hyvälaatuisia, tästä iso peukutus ja kiitos. Suosittelen antamaan sille ainakin yhden mahdollisuuden, sillä söpön kuoren alla piilee aivonystyröitä hierova elegantti strategiapeli.
Pelinappulat ovat mukavan tuntuista ja näköisiä.
Toisena uutuutena hyllyymme saapui kauan odotettu Imperial Settlers. Ignacy Trzewiczekin suunnittelema ja Portal Gamesin julkaisema Imperial Settlers oli viimesyksyn yksi kuumimmista
peleistä, muutaman kuukauden asiaa haudutelleena päätin hankkia meillekin oman kappaleen. Tilasin
myös ensimmäisen lisäosan Why can't we be friendsin, joka tuo peliin lisää kortteja.
Imperial Settlersissä pelaajat valitsevat sivilisaation, jota edustavat ja rakentavat. Jokaiselle sivilisaatiolle on oma pakka kortteja, mutta pelaajille on myös yhteinen yleispakka. Tämä onkin yksi mielenkiintoisimmista piirteistä, joka myös tekee jokaisesta sivilisaatiosta selkeästi omanlaisensa.
peleistä, muutaman kuukauden asiaa haudutelleena päätin hankkia meillekin oman kappaleen. Tilasin
myös ensimmäisen lisäosan Why can't we be friendsin, joka tuo peliin lisää kortteja.
Imperial Settlersissä pelaajat valitsevat sivilisaation, jota edustavat ja rakentavat. Jokaiselle sivilisaatiolle on oma pakka kortteja, mutta pelaajille on myös yhteinen yleispakka. Tämä onkin yksi mielenkiintoisimmista piirteistä, joka myös tekee jokaisesta sivilisaatiosta selkeästi omanlaisensa.
Siinä se nyt vihdoin on!
Imperial Settlersin tuotantoarvot ovat kohdillaan. Pahviosat ovat näyttäviä ja laadukkaita, puiset resurssimerkit pieniä mutta toimivia. Korttien teksti on pienehköä, mikä on ilmeisesti aiheuttanut monille ongelmia, mutta itse en ole huomannut ongelmia. Jos en näe mitä vastustajan kortissa lukee, pyydän häntä lukemaan sen minulle. Ei se nyt niin vaikeata ole. Kuvituksen suhteen olin pitkään hieman epävarma. En tiennyt tykätäkö vai ei. Mutta olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että kuvitus on mielenkiintoinen ja erottuu massasta. Hauskat pikku-ukot kertovat tarinaa sivilisaatiosi elämästä ja tuovat sille persoonallisuutta. Voisihan korteissa olla vain taloja ja puita.
Egyptin pelilauta ja kortteja.
Peruspelissä tulee valitettavasti vain neljä valittavaa sivilisaatiota, mutta olen ymmärtänyt
suunnitteilla olevan muitakin mahdollisen lisäosan yhteydessä. Pienenä varoituksen sanana mainittakoon, että Imperial Settlers voi olla herkkähipiäisimmille pelaajille hieman liian ilkeä, sillä muilla pelaajilla on mahdollisuus tuhota toisten rakennuksia. Pelaajat toki voivat asettaa suojia, joilla tuhoaminen tehdään vastapelaajalle asteen vaikeammaksi. Lisäosa Why can't we be friends tuo peliin mukaan myös avoimen tuotannon, joka lieventää toisten halukkuutta tuhota rakennuksesi resurssien tarpeessa. Tosin, joskus on vain hyvä tuhota talo, joka tuottaa liikaa resursseja sen omistajalle.
Sain mahdutettua kaiken irtosälän tähän kätevään laatikkoon Clas Ohlsonilta.
Mielenkiintoista pelissä on myös, että yhtä korttia voi käyttää useammalla tavalla. Tämä tuo kutkuttavia mahdollisuuksia ja kenties myös valinnan vaikeuden. Luopuako hyvästä kortista saadakseen siitä hyvät resurssit itselleen ja toivoa, että myöhemmin jotain vielä parempaa pöllähtää esiin.? Pelissä pelataan viisi kierrosta, joten aikaakin on rajallisesti.
Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän herkkupalaan. Itse en aikaisemmista saman suunnittelijan peleistä ole juurikaan innostunut, mutta Imperial Settlers rokkaa ja kovaa!
Kommentit
Lähetä kommentti