perjantai 27. marraskuuta 2015

Joululahjatoiveita ja pienen pieni shoppailuretki.

Marraskuu alkaa olla kohta koluttu läpi, ja on aika keskittyä  jouluvalmisteluihin. Itse aloitin tekemällä lahjatoivelistan, jos vaikka joku (esim. mieheni) keksisi siitä jonkun kivan pelin lahjaksi. Listastahan tulisi helposti kilometrin pituinen, mutta ajattelin pitää sen lyhyehkönä, ja lisäsin vain pelejä, jotka oli oikeasti sillä hetkellä saatavilla. Onhan tässä toki vielä neljä viikkoa aikaa kauppojen täyttää hyllyjään, mutta en aio laskea sen varaan.

Listalle pääsi seuraavat onnekkaat ehdokkaat:

*Imperial Settlers: Atlanteans.
Tätä on odotettu pitkään, ja nyt se näyttää ilmestyneen Fantasiapelien valikoimaan. Lautapelit.fillä ei sitä vielä näkynyt, harmi. Atlanteans tuo uuden kansan Imperial Settlersiin uuden mekaniikan ja lisäkorttien lisäksi.

*Bora Bora
Stefan Feld ei ole koskaan ollut kovien kiehtova pelisuunnittelija minulle, muun pelikansan ollessa täysin eri mieltä kanssani. Bora bora kuitenkin vaikuttaa hänen peleistään eniten minulle sopivalta.

*Concordia
Kennerspiel des Jahres voittaja vuodelta 2014 ei voi olla huono. Jostain syystä Concordia ei alkujaan hirveästi kiinnostanut, pelilauta näytti geneeriseltä europeliltä, ja teema nyt on se vanha trading in the meditarranean -tyyppinen joita on kymmenen tusinassa. Mutta katseltuani muutaman videoarvostelun ja läpipeluuvideon, täytyy myöntää kiinnostukseni nousseen. Varsinkin uusin lisäosa Concordia Salsa, vaikuttaa erinomaiselta. Onko tässä tulevaisuuden klassikon ainekset?

*Dungeon Petz: Dark Alleys
Dungeon Petz on yksi suosikeistani, joten sen lisäosa Dark Alleys on pakko saada jossain vaiheessa.

*Madeira
Tarkennukseksi, tämä on What's your game:n julkaisema Madeira, EI Lautapelit.fi:n Madeira, joka on täysin eri peli.
Madeira on melko monimutkainen europeli, raskaampi kuin yksikään kokoelmassamme oleva peli. Kaikista krumeluureista huolimatta, pohjalla on elegantti ja mielenkiintoinen peli harrastajille, ei satunnaispelaajille.

Olisin lisännyt listalle myös Terra Mystican, mutta se oli Lautapelit.filtä loppu, ja Fantasiapelien hinta on aivan liian korkea.

Näiden toiveiden lisäksi valmistauduin jouluun hyvissä ajoin hankkimalla Mysteriumin suomen kielisen painoksen. Mieheni kanssa päätimme jo aikaa sitten, että tämä on hankittava ennen joulua, koska se sopii loistavasti perheen kanssa pelattavaksi kun kinkku sulaa masussa. Viime joulun hitti oli Huhupuheita, jota pelasimme anoppilassa isolla porukalla, ja kyllä nauratti! Mysterium on toki aivan eri tyyppinen peli. Yksi pelaajista on kummitus, joka aikanaan tuomittiin syyttömänä murhasta. Muut pelaajat ovat meedioita, joille kummitus lähettää unikuvia, joiden perusteella pelaajien pitäisi selvittää kuka on oikea murhaaja, mikä on murha-ase ja missä rikos tapahtui.

Mysteriumin tunnelmallinen kansi.

Lautapelit.fi:n uusi versio on upea ja komponentit todella laadukkaita. Alkuperäinen puolalainen laitos nimellä Tajemnicze Domostwo oli osin hieman riisutumpi versio, tosin kuvitus taitaapi olla identtinen uuden version kanssa.

Mysteriumin lisäksi ostimme vielä Puerto Ricon uuden kakkospainoksen, joka sisältää kaksi lisäosaa, jotka ennen eivät sisältyneet peruspelin pakettiin. Puerto Rico on ollut harkintalistalla jo viitisen vuotta, ja nyt kun sen kakkospainos ilmestyi kauppoihin, ei sitä kauaa tarvinnut miettiä. Olen melko varma, että anoppi ainakin tulee pitämään siitä, ja toivottavasti moni muukin.

Brad Pittkö se siellä kurkistaa alanurkassa?

Puerto Rico on näitä modernien lautapelin klassikoita. Se koristi BoardGameGeekin parhaiden pelien listan ykköspaikkaakin monta vuotta. Toivottavasti kerkeämme pistää pelit pystyyn tämän kanssa lähiaikoina.

Minulla oli myös kuun loppuun asti voimassaoleva -20% alekuponki Prisman peli- ja leluosastolle, ja käytin sen vielä Vuoden Peli -finalistiin  Conceptiin. Partypelien kategoriassa kisannut Concept ei ehkä ulkonäöltään houkuta, mutta pelin idea on hauska. Pelilaudalla on erilaisia kuvia, joita merkitsemällä yhden pelaajan olisi tarkoitus saada muut tajuamaan hänen valitsemansa sana tai sanonta. Sanoja on kolmea eri vaikeustasoa.




lauantai 14. marraskuuta 2015

Joko saa juoda glögiä?

Me ainakin nimittäin anopin kanssa otettiin kupposet kuumaa glögiä, kun laittelimme korttisuojia Deukseen ja Elysiumiin. Jaa, että mihinkä? Selitän kohta tarkemmin.

Niin ne synttärit siis tuli ja meni, ja arvatkaa muistinko siinä tohinassa ottaa mitään kuvia tänne? Yhden kuvan Dixitin pupuista. Että se siitä sitten. Mutta hauskaa siis oli! Kerrottakoon vielä sen verran että One Night Ultimate Werewolfia tuli pelattua vatsa kippurassa nauraen. Myös Spyfall, Coup, Telestrations, Wits&Wagers ja Colt Express näyttäytyi pöydällä.

Lahjaksi sain mm. muutaman lahjakortin Lautapelit.fille, ja nehän piti heti päästä käyttämään.  Hyppäsimme Janin kanssa juhlien jälkeen maanantaina junaan, ja palasimme samaa reittiä kaksi isoa kassia mukana. Ensimmäisenä valitsin The Voyages of Marco Polon, jota olin jo kauan kaihoisasti toivonut itselleni.  Meinasi iskeä paniikki kun en heti meinannut löytää sitä kaupan hyllystä, vaikka olin tarkastanut edellisenä iltana varastosaldon näyttävän vihreätä valoa. No onneksi se kuitenkin löytyi pienen pähkäilyn jälkeen, ja pistin mieheni kantamaan sitä, ettei kukaan nappaa sitä sillä aikaa kun etsin muita pelejä.

Marco Polossa noppia käytetään mielenkiintoisilla tavoilla.

Seuraavaksi mukaan tarttui Deus, josta olin kiinnostunut jo ihan pelkän hypetyksen perusteella. Deus on ns. tableau building -peli, jossa kortit pelataan pelaajan omalle pelialueelle eräänlaiseksi
kuvaelmaksi, joka kuvaa kyseisen henkilön sivilisaatiota. Hieman samaan tyyliin kuin 7 Wondersissa. Tämän lisäksi pelissä on myös useista paloista muodostettava pelialue, johon pelaajat yrittävät saada mahdollisimman paljon omia nappuloitaan.  Sangen mielenkiintoinen peli, jota suosittelen korttivetoisiin peleihin tykästyneille. Pelissä on kevyehkö roomalaisteema, mutta paino sanalla kevyehkö.

Kuva Deuksen pelialueesta.


Deuksen lisäksi nappasin mukaani vielä Elysiumin ja ensimmäisen lisäosan Seasonsiin. Elysium on antiikin Kreikkaan sijoittuva korttipeli, yksi tämän kuluneen vuoden hiteistä. Säännöt ovat mielestäni simppelit, mutta itse pelaaminen vaatii jo pitkiä suunnitelmia ja muidenkin peliä olisi hyvä seurata siinä sivussa. Peli etenee nopeasti, mikäli pelaajat ovat osanneet suunnitella vuoronsa hyvin etukäteen. Aina voi toki käydä niin, että vieruskaveri vie juuri sen kortin jonka halusit.

Seasonsin lisäosa Enchanted Kingdom taas tuo lisää samaa ja hieman uuttakin itse peruspeliin. Maijun kanssa on tullut Seasonsia pelattua viimeaikoina kahdestaan, ja oli hauska saada hieman lisää kortteja kehiin. Muut uutuudet ovatkin hieman ota tai jätä -tyyppisiä. Voit lisätä ne halutessasi tai jättää välillä pois. Kätevää!

Postissa tuli vielä tällä viikolla viimeinen lahjapaketti, sisältäen kehutun ja palkintojakin ansainneen Tzolk'in the Mayan Calendar:in. Tämä aivonystyröitä hierova peli ei varmasti ole jokaisen makuun, ensiksikin se on melko raskas, ei ehkä säännöiltään, vaan enemminkin sen vaatimalta ajatustyön määrältä. Pelaajan pitää kyetä ajattelemaan monta vuoroa etukäteen, ja onhan siinä monta mielessäpidettävää asiaa. Yksi huomiota kiinnittävä asia on pelilautaan kiinnitetyt rattaat, jotka liikkuessaan kuvastaa ajan kulkua. Kätevä keksintö, sillä olisi raivostuttavaa joutua siirtämään jokaista nappulaa joka vuorolla yksi ruutu eteen päin. Nyt tarvitsee vaan kääntää ratasta yksi askel, ja
kaikki nappulat liikkuvat yhtäaikaa.  Pelin komponentit ovat myös kaunista katseltavaa, vaikka osa
onkin melko geneerisiä puisia nappuloita. Ne tosin luovat kivan vastapainon muuten kovin näyttävälle ja värikkäälle pelilaudalle.  Tosin makuasiahan tämäkin.

Melko hieno kansi, eikö?


Näiden uutuuksien lisäksi pelipöydälle pääsi tällä viikolla vielä vanha tuttu Dungeon Petz. Ainon suosikki peli, jossa sain pataan niin että kolisi. Ei se mitään, hauskaa oli silti. Tätä pitäisi kyllä pelata useammin.






sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mikäs sen hauskempaa, kuin tutuille valehteleminen päin naamaa? Eli bluffauspelejä kehiin!

Olo on kuin viisivuotiaalla tytöllä ennen joulua.  Reilun viikon päästä on syntymäpäiväni, jota aion juhlia ensiksi Halloweeninä kavereiden ja valittujen perheenjäsenten kanssa lautapelailemalla, siitä viikon päästä sitten niiden loppujen kavereiden ja sukulaisten kanssa, joita ei pelit kiinnosta. 

Odotan lauantaita kuin nousevaa kuuta. Olemme valmistautuneet pelipäivään muutamalla uudella hankinnalla, jotka tosin olivat muutenkin ostoslistalla, kaksi kärpästä yhdellä iskulla jne. 

Viimeisen vuoden ajan pelimaailmaa kuohuttanut Spyfall sai vihdoin suomennoksen, ja sitä kautta pääsi paremmin levitykseen täälläkin. Meilläkin tuo kyseinen peli oli hankintalistalla. Olimme päättäneet malttaa odottaa pohjoismaista julkaisua, jotta pystyisimme pelaamaan sitä myös niiden perheenjäsenten kanssa, jotka ei välttämättä puhu englantia. Spyfall pääsikin heti pelipöydälle siskontyttöni Ainon pyynnöstä. 

Spyfallissa on ideana, että yksi pelaaja on salainen agentti, jonka tarkoituksena on saada selville missä kohteessa muut pelaajat luuraavat. Muiden pelaajien olisi tarkoitus savustaa agentti joukostaan ulos. Jokainen pelaaja, paitsi agentti, saa kortin kuvastaen jotain kohdetta, kuten esim ranta, avaruusasema, kasino, napa-asema tai vaikka teatteri. Agentin kortissa on vain velmun vakojaan kuva ja isolla teksti SPY. Kortit jaettuaan pelaajat alkavat vuorotellen kysymään toisiltaan kysymyksiä kohteeseensa liittyen, esim "Jaakko, oletko täältä lähtiessäsi suihkun tarpeessa?". Tarkoitus on kysyä tarpeeksi epämääräisiä kysymyksiä, ettei agentti saa selville kohdetta, mutta kuitenkin niin loogisia, että vastauksista selviää, onko vastaaja hyvis vai pahis.

Ei yhtään parodioida sitä yhtä tunnettua agenttia.


Spyfallin jälkeen pelasimme MONTA peliä One Night Ultimate Werewolf:ia, joka oli myös uusi hankinta. One Night on myös partypeli tyyppinen sosiaalinen bluffauspeli, jossa joku tai jotkut pelaajista saattavat olla ihmissusia, joidenka olisi tarkoitus selvitä yhdestä yöstä hengissä. Mutta kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, sillä pakkaa sekoittaa erilaiset kyläläiset, jotka heräävät keskellä yötä salaisiin toimiin.
Jokaiselle pelaajalle jaetaan hahmokortti, ja keskelle pöytää jaetaan kolme. ONUW:iin on saatavilla hieno sovellus, joka kertoo vuorotellen kunkin roolin heräämisen ajankohdan, sekä mitä kunkin hahmon kuuluisi tehdä. Taustalle saa myös erilaisia soundtrackejä, taustameluksi, ettei ihmisten liikkeet kuulu. Meillä on myös tapana liikuttaa toista kättä kevyesti pöydällä, jotta ei ole niin helppo erottaa muita ääniä. Hauskinta pelissä on ääninauhan jälkeinen osio, jossa pelaajat syyttelevät toisiaan ja yrittävät löytää ihmissudet tai heidän liittolaisensa.

Esimerkkejä hahmoista.

Hankimme samalla myös lisäosan One Night Ultimate Werewolf  Daybreak, jota ehdottomasti suosittelen. Daybreak tuo lisää uusia rooleja, eikä kenenkään enää tarvitse olla tavallinen villager, jollei niin jostain syystä halua. Meille ONUW on tosi iso hitti, ja ehdoton fillerisuosikki. Odotan innolla pääseväni pelaamaan sitä vielä isommalla porukalla. 

Nappasimme kaupasta myös Mascarade expansionin, joka tuo lisää rooleja kourallisen. Kuten ehkä huomaa, naamiaiset ja roolileikit ovat vahva teema tulevissa juhlissani. Siksi myös Mascarade pääsee pöydälle, ainakin toivottavasti. 

Mascaraden upea kuvitus.

Kirjoittelen tänne sitten juhlien jälkeen, toivottavasti kuvien kera!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Alchemists, Five Tribes ja muffinseja.

Vihdoinkin tuntuu siltä, että syysrytmi on päällä. Kovasti on menoja merkattuna kalenteriin, mutta osa niistä on toki peleihin liittyviä.



Pari viikonloppua sitten pelattiin Alchemists:ia kolmeen pekkaan. Sehän osui ja upposi niin hyvin, että piti päästä heti maanantaina kokeilemaan samalla porukalla uudestaan. Maiju oli tehnyt minion aiheisia muffinseja, joita piti myös samalla vähän maistella. Itse en ole mikään suuri pullan puputtaja, mutta kyllä yksi suklaamuffinsi maistui minullekin.

Alchemists:in kemikaaliputelit.


Ollaan saatu myös järjestettyä parit peli-illat Keravalla Hannan luona. Viimeisimpänä pelasimme Five Tribesia uudella lisäosalla, Artisans of Naqala. Five Tribes on yksi viime vuoden suosikeistani, ja lisäosa vain vahvisti tätä tunnetta. Se ei tuo massiivista määrää uutta, vaan juuri sopivan määrän kivaa lisäjuonta kupletille.

Five Tribes lisäosalla. 


Myös siskontyttöni Ainon suosikki Key Largo pääsi todella pitkästä aikaan pöydälle: Key Largo on kevyt perhepeli, jossa sukellellaan aarteita meren pohjasta ja myydään näitä aarteita sitten maihin palattua. Harmitonta kivaa, joka on hauska ottaa silloin tällöin esille, kun ei ehkä jaksa mitään hirveän raskasta.

Key Largon lauta ja osa korteista. 

Tällä kertaa ei oikein ole muuta kirjoitettavaa. Parit viime viikot ovat olleet kiireisiä, mutta ehä se tästä. Marraskuu lähenee, ja saan jännittää, saanko mahdollisesti jonkun pelin tai pelejä lahjaksi :)



perjantai 11. syyskuuta 2015

Syksy on vihdoin täällä!

Pieni tovi on taas vierähtänyt, mutta täällä ollaan taas!

Elämääni on mahtunut tällä hetkellä vain laihduttaminen. Aloitin heinäkuun puolessa välissä, ja kiloja on tällä hetkellä lähtenyt 8. Lautapelien sijaan iltani on kulunut kahvakuulan parissa. Mutta pakostihan on johonkin väliin pitänyt pari peliä mahduttaa. Muuten ei pääkoppa kestä.

Peli-iltoihin usein on sisältynyt namipussi, nyt tilalla on kurkku ja porkkana. Ei siinä mitään, terveet elintavat kunniaan! Ystäviltä tosin on tullut nyrpeitä katseita välillä, mutta kukin tehköön omat valintansa.

Viime kerralla kirjoitin Nationsista, josta unohdin näyttää vielä hauskan säilöntäjärjestelmäni. Kyseinen lokerikko löytyy Clas Ohlsonin hyllystä parissa eri koossa. Suosittelen!

Candy!

Pelaamisessa oli muutaman viikon tauko,  mutta kerkesin ottaa peliaiheisen kuvan äitini koirasta, joka on tehnyt pesän siskoni perheen pelikaappiin.

Vuokko rakastamallaan paikalla.

Yksi peli, joka on ollut viime aikoina suosittu meillä, on Legendary Encounters: An Alien Deck Building Game. Alien elokuvien teemaa mukaileva yhteistyöpeli  on hauskaa viihdettä. Pakanrakennuspelinä hyvin simppeli Legendary on tiivistunnelmainen ja täynnä lähellä piti -tilanteita. Ja me ei olla edes vielä keretty pelaamaan kaikkia variantteja!

Maiju-A:n vuoro meneillään.

Syksyn ensimmäinen peli-ilta Keravalla pidettiin elokuun ekalla viikolla. Pelasimme ihanaa Five Tribesia, josta pidän joka kerta yhä enemmän.  En millään malttaisi odottaa, että saan sen uuden lisäosan käsiini.

Pöytä täynnä tavaraa.

Five Tribes on ehdottomasti sellainen peli, joka vaatii muutaman pelin klikatakseen kunnolla aivoihin. Ensimmäisellä kerralla pelaaja yleensä käyttää kaiken energiansa monien sääntöjen muistamiseen, jolloin muiden pelaajien seuraaminen jää melko vähälle. Mutta tämä pätee melkein kaikkiin hieman monimutkaisempiin peleihin.

Five Tribesin jälkeen pelasimme Hanabia, josta olen tännekin monesti kirjoitellut. Tähän asti jokainen, jonka olemme altistaneet Hanabille, on rakastunut siihen. Kertoo myös jonkin verran, että me omistamme kaksi versiota pelistä. Peltipurkkisen isomman version, jonka mukana tulee hienot korttituet, ja R&R gamesin matkaversion.

Mitäköhän mun piti tästä kortista muistaa?

Elokuun puolessa välissä karkasimme mökille, ilman yhtään peliä mukana. Okei, iPad oli mukana ja sieltähän löytyy mm. Alien Frontiersin mobiiliversio, mutta ei lasketa sitä :)
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja  minä kulutin aikani kalastamalla tai kahvakuulailemalla laiturilla. Vaikea kuvailla sanoilla, kuinka rentouttava tuo pidennetty viikonloppu oli.

Minä testailemassa uutta virveliäni.

Pitkästä aikaan tuntuu, että osaan nauttia myös muista rentoutuskeinoista, kuin pelkästä pelaamisesta. Mutta älkää huoliko, pelaaminen on silti se mun ykkösjuttu! On vain kiva todeta, että elämään mahtuu muutakin sisältöä, joka tuottaa mielihyvää.

Yksi uusista harrastuksistani.

Elokuussa vietimme myös Maijuilupäivää, hieman myöhässä. *kröh kolme kuukautta kröh* Menimme tutusti Lautapelit.fille hyllyjä tutkimaan ja Maiju sai valita lahjaksi itselleen jotain mieluista. Ja vautsi, minkä valinnan hän teki! Loony Quest on ihan törkeän hauska piirtämispeli, jossa jokainen pelaaja piirtää samaa tehtävää tussilla muoviselle alustalle. Kuulostaako tylsältä? Ehkä, mutta se on vaan todella hauskaa. Pelaajat yrittävät suoriutua erilaisista tasoista, jotka muistuttavat vähän tasohyppelypelejä vuodelta -95. Aion ehdottomasti hankkia tämän myös meille, sillä uskon sen sopivan esim. joulun aikaan perhepeliksi.

Ehkä hauskin partypeli ikinä.

Elokuun lopussa järjestimme myös vuosittaisen ulkoilmaleffailtamme, vanhempieni terassilla. Katsoimme viimeisen Hobitti -leffan klo 22 illalla videotykillä heijastettuna terassikatoksen seinään.
Ennen h-hetkeä pelasimme myös muutaman erän Loony Questiä siskontyttöjeni kera.

Gandalf ja Viiden armeijan taistelu.

Anoppilassa pääsin pelaamaan nykyistä suosikkiani Trainsia iltakahvin kera.  Ja voitto tuli kotiin, suurella kahden pisteen johdolla!  On se vaan niin hyvä peli. Meillä on hyllyssä myös Trains: Rising Sun ja Saksa/Usa -karttakokoelma. Englannin kielestä huolimatta, anoppini on pelannut tätä meidän kanssa monesti, ja pärjää oikein hyvin. Kielen oppimista hauskalla tavalla! Saan itse melko pitkälle kiittää Trainsiä siitä, että pääsin yli pakanrakennuspelejä kohtaan tuntemastani inhosta.

Trains jee!

Saimme myös järjestettyä toisen peli-illan Keravalla. Tällä kertaa pelasimme vain Mallorcaa, sillä meillä oli salaisia juttuja, joita suunnitella. En voi niistä kertoa täällä tähän hätään sen enempää, ettei salaisuus paljastu liian aikaisin, vaikka onkin todella epätodennäköistä, että kyseinen henkilö kävisi blogiani lukemassa.  Mutta Mallorca on vanha tuttu, helppo kahvipöydän peli. Monelle harrastajapelaajale ehkä askeleen liian kevyt, mutta pidän Mallorcan helposta lähestyttävyydestä ja siitä, että se tosissaan on hyvä peli, kun on aikaa vain se 45 min ja samalla pitäisi vetäistä kahvit kitusiin. Pidän siitä myös silloin, kun tutustutan uusia pelaajia lautapelaamisen maailmaan.

Etelän hetelmiä.

Tänään saimme dietistä huolimatta maistella pizzakakkua. Kyllä, pizzakakkua. Aivan syntisen hyvää, kokeilkaa ihmeessä. Eli tehdän kakkuvuokaan, jossa on irroitettavat reunat, monta pientä pizzaa päällekäin. Reunoihin levitetään toki taikinaa, jotta kakku pysyy kasassa. Sitten koko höskä uuniin. Maistuu pannupizzalta, mutta paremmalta! Sen jälkeen pelasimme Maijun kanssa Abyssiä, kun mieheni ja isäni katsoi lätkää. Joo niin Se kausi alkoi taas. Kääk, Abyssiinkin on tulossa lisäosa Kraken, jota en taas malttaisi  millään odottaa. Onneksi marraskuussa on syntymäpäiväni. Mittari sanoo sitten 30.

PIZZA!

Huhhuh, olipas paljon asioita, jotka piti mahduttaa mahdollisimman lyhyeen postaukseen. Täytyy taas tsempata ja kirjoittaa useammin, jottei näistä tule tällaisia jättipostauksia.

En ole vieläkään päässyt yli siitä, kuinka hienoja kuvia Abyssissa on.




maanantai 27. heinäkuuta 2015

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Muutama viikko taas päässyt vierähtämään. Kesä on ollut sateinen ja viileä, loistavaa aikaa pelailulle! Kesälomat vaan taas sotkee aikatauluja, kaikki kun tuntuu lomailevan eri aikaan.

Juhannuksena karattiin mieheni kanssa mökille Puumalaan. Aatto oli sateinen mutta muuten viikonloppu oli lämmin ja antoisa. Kesän kunniaksi pelasimme anopin kanssa Menolippu Pohjoismaita. Sen kartta kun melkein kuvastaa Suomen kesää. Lyhyt mutta vähä luminen.

Tchoo Tchoo!

Saimme myös peliseuraa yhdeksi illaksi mieheni serkusta ja tämän vaimosta. Kahteen asti yöllä jaksoimme veivata, sitten oli pakko kömpiä omalle mökille takaisin koisimaan. Illan aikana pöydälle pääsi Heck Meck, Love Letter ja Hanabi. Eritoten Hanabi taisi olla heidän mieleen. 

Loppu viikonloppu meni lähinnä kalastaen, muutamaa 7 signum ja Coloretto -matsia lukuun ottamatta. Kotiin palattua oli kyllä oikein rento olo.

Pitäisiköhän ostaa jo uusi, tämän ränsistyneen tilalle?


Mieheni Janin nimipäivää vietimme Jamaican tahdissa. Edellisestä pelikerrasta olikin jo aikaa, mutta hyvinhän ne simppelit säännöt oli mielessä. Tästä merirosvoaiheisesta pelistä inspiroituneena päädyimmekin pitämään seuraavana pelilauantaina Merchants&Marauders session. Pirates of the Caribbean -soundtrackin johdattelemana  syvennyimme merirosvouksen saloihin. Harmi vaan, ettei tajuttu hankkia rommia siihen sivuun.

Merirosvot kilpasilla.


Merchants&Marauders on tilaa vievä ja kestoltaan useamman tunnin pläjäys. Meillä taisi mennä 3,5h pikaisella ruokatauolla höystettynä. Mutta että olikin hauskaa! Himottaisi kyllä hankkia se Seas of Glory lisuri siihen.  Ehkä syksymmällä.

Tavaraa riittää.

Eikä merirosvoaihe loppunut vielä tähänkään. Kesälomaviikollani karkasimme taas Puumalaan, jossa säät olivat sangen vaihtelevat, niin pitihän sitä nyt parit pelit veivata. Otimme mukaan Merirosvopoukaman, jota emme olleet pelanneet noin kolmeen vuoteen. Säännöt oli kuitenkin melkein kokonaan takaraivossa, joten pärjäsimme pienellä uudelleen selauksella sääntökirjan lävitse. Pelin jälkeen oli sadekin loppunut ja aurinko palannut horisonttiin.

Kälyni Merirosvopoukaman pauloissa.

Mukanamme oli  myös Trains ja Lords of Vegas, mutta emme kaikelta saunomiselta ja kalastukselta kerenneet paneutumaan niihin tällä kertaa. Harmi sinänsä, Trains on lempparipelini.

Pelaamisen ohessa piti harrastaa hieman tätä.


Loma on nyt lusittu, sillä huomenna alkaa työt ja arki rullaamaan. Miehelläni on synttärit joten päästään sentään ulos syömään, pientä juhlaa sekin. Loman lopetuksen kunniaksi voitimme Huuto.netistä Nationsin huokeaan hintaan. Haimme sen tänään myyjältä, mutta en ole sen pahemmin kerennyt siihen perehtyä.  

Jani uuden pelimme kanssa junassa.

Nations on Lautapelit.fi:n  hyvää mainetta niittänyt sivilisaation rakennuspeli. Ulkoisesti peli ei oikein miellytä silmääni, mutta toivon sen sisäisen kauneuden riittävän. Me ollaan tässä pari vuotta muiden jäljessä, sillä nykyään kaikki varmasti jo pelaa Nationsin pikkuveljeä, Nations: The Dice Game:ä. Parempi myöhään jne. Nationsin aihepiiri on meille mieluisa, ja siksi varmaan päädyimmekin hommaamaan sen. Siskontyttöni Maiju on myös kovasti kiinnostunut pelien lisäksi historiasta, joten uskoisin hänen saavan tästä paljon irti. Nyt vaan pitäisi tilata iso läjä korttisuojia.


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Shiver me timbers! Me wooden leg has termites.

Merirosvot ovat aihepiiri, joka on minun ja mieheni mieleen. Täydellisen merkkaripelin löytäminen vaan on ollut vaikeahkoa. Days of Wonderin Merirosvopoukama on hauska, mutta lopulta kovin kevyt, monien rakastama Jamaica on upean näköinen, mutta teemastaan huolimatta se on kilpa-ajopeli, eli ei kovin merkkarimainen.

Toivelistallamme on kuitenkin jo vuosia roikkunut yksi peli, joka herätti toiveet oikeasta merkkaripelistä taisteluineen ja ryöstelyineen. Z-man gamesin Merchants & Marauders lupaa isoa, eeppistä laivaseikkailua, kultaa, ruutia ja rytinää. Vihdoin tuli tilaisuus, josta emme voineet kieltäytyä. Lautapelikirppikseltä löytyi käytetty mutta erittäin hyvässä kunnossa oleva M&M, ja sehän piti ostaa!

Pelin kansi, laivoja ja osa pelilautaa.


Merchants & Marauders on komponenteiltaan värikäs ja näyttävä tapaus. Useat erilaiset laivamallit tekevät kivan lisän värikkäällä pelilaudalla. Jokainen pelaaja saa aarrearkun, johon voi kotisatamassaan piilottaa kultaansa. Pelissä on monta pientä korttipakkaa, siis todellakin pientä, sillä korttikoko on ns. minieuro. Ymmärrän kyllä tämän valinnan, mutta korteissa oleva teksti on melko pientä, jolloin joidenkin pelaajien on vähänkään hämärässä tilassa vaikea lukea tekstejä. Joten hyvä valaistus on tärkeää! Jokainen pelaaja saa myös oman pienen pelilaudan, joka on todella hyvää jämäkkää pahvia kartongin sijaan. Tällä pelilaudalla ylläpidetään pelaajan laivaa, miehistöä ja tavaratilaa. Z-man gamesin pelit ovat yleensäkin hyvin laadukkaita osiltaan.

Esimerkki pelaajan omasta pelilaudasta.


Pelissä on myös mahdollista ottaa rauhaa rakastava reitti kauppiaslaivana. Ei ehkä yhtä mediaseksikästä mutta kannattavaa. Pelissä on myös neutraaleja laivastoja, jotka eivät kuulu kenellekään pelaajalle. Näin ollen konfrontaatio ei ole automaattisesti pelaajien välistä, Joillekin pelaajille tämä on vaikea asia. Hyökkäys koetaan joskus hieman henkilökohtaisena. Itseäni moinen ei kyllä haittaa, varsinkaan tämän tyylisessä pelissä, jossa mielestäni pitääkin olla pauketta. Kiva kuitenkin, että peliin on lisätty nämä muutkin laivat. Pelin voittaa pelaaja, joka saavuttaa 10 pistettä ja papukaijamerkin, eli 10 Glorya.

Kauppatavaraa on monenlaista.


Mikään nopea peli Merchants & Marauders ei ole. Paketin kyljessä lukee 180min ja ensimmäiseen peliin on hyvä varata ainakin tunti extraa. Mutta kun pelaajat tulevat kokeneimmiksi, voi tuo kolme tuntia alittuakin helposti. Säännot ei varsinaisesti ole monimutkaiset, mutta niitä on kohtalaisesti. Sääntökirjasesta nurisen sen verran, että sen layout voisi olla parempi. Tämä voi toki olla makuasia, mutta itse koin asiat selitettävän joskus hieman epäloogisessa järjestyksessä. Pelin mukana tulee toki player aid:it, mutta nekin ovat kookkaat ja hieman epäkäytännölliset.

Kulta piiloon kilpailijoilta!


Tekemistä pelissä riittää hyökkäilyn lisäksi. Voit ottaa tehtäviä vastaan, myydä tavaraa satamissa tai jopa juosta huhujen perässä mahdollinen palkkio silmäkulmassa kiiltäen. Pitkästä kestosta huolimatta, ajankäytölle saat kyllä vastinetta. Peliin on myös saatavilla lisäosa Seas of Glory, joka on modulaarinen, eli voit itse valita mitkä osat lisäosasta otat kuhunkin peliin mukaan. Erikoista on, että lisäosa ilmestyi viisi vuotta peruspelin jälkeen. Moni oli varmaan jo luovuttanut uskonsa lisäosan mahdollisuuteen. Ja sieltä se sitten pöllähti.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kevätflunssan potemista.

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän flunssaisena. Tsemppasin toissaviikon perjantain peli-illan kunnialla. Hauskana sattumana pelasimme tuolloin mm. Pandemiaa. 

Siitä menikin sitten viikko lähinnä sairastaessa, ja ainoa peli jota pelasin oli Lords of Waterdeep, sekin ipadillä. Viime lauantaina kävimme pelipäivässä pelaamassa jotain korttipeliä, jonka nimi on totaalisesti karannut mielestäni, mutta se oli niin huono peli, että eipä haittaa etten muista. Siinä menikin pari tuntia, lähinnä siksi, että pelin omistaja ei oikein osannut selittää sääntöjä, ja pelaaminen oli ajoittain melko hapuilua. Tuon sekametelin jälkeen otimme pari erää Bang!iä ja lähdimme katsomaan lätkää. 

Tällä viikolla pöydälle on päässyt jo kolmena iltana Legendary Encounters: An Alien deck-building game. LE on yhteistyöpeli joka sijoittuu Alien -sarjan elokuvien maailmaan. Pelissä on mahdollista pelata kaikki neljä elokuvaa läpi, tai luoda näiden pohjalta ihan oma tarina. Pelaajan on myös kuoltuaan mahdollista palata peliin Alieninä. 

Legendary Encountersin mukana tulee hieno hiirimattomainen pelialusta.

Seuraavasta peli-illasta ei ole vielä tietoa, mutta olisi kiva saada esim Alchemists tai Dungeon lords pöydälle. Parina tulevana viikonlopuna valitettavasti taitaa olla muita menoja, mutta raportoin tänne jos jotain mielenkiintoista tapahtuu. 

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Motivaation uskomaton voima ja muita tarinoita alkuviikosta.

Maanantait ovat minulle aina vapaapäiviä, ja siksi hyvin otollisia pelaamiselle. Vanhempani tarvitsivat apuamme, joten suuntasimme heidän luokse koko päiväksi. Olin ajatellut illalla mahdollisesti saavani peliseuraa siskonitytöstä Maijusta, mutten tiennyt hänellä olevan menoa illaksi. Olin pakannut Samurai Spiritin, Imperial Settlersin ja Dungeon petzin mukaan. Siskoni perhe asuu siis vanhempieni kanssa yhteisessä talossa, joten kun käyn morjestamassa heitä, saan siinä sivussa nähtyä muitakin perheenjäseniä.

Odotellessamme ruuan valmistumista myöhään iltapäivästä, ajattelin kokeilla kepillä jäätä, ja kysyä jos nuorempi siskontyttöni Aino suostuisi pelaamaan erän Samurai Spiritiä. Aino(15v.) ei aina suostu pelailemaan meidän kanssa, koska ei jaksa kovin pitkiä ja monimutkaisia pelejä. Yllätyin positiivisesti kun hän suostui, ja pelasimmekin kolme peliä putkeen. Sen jälkeen pelasimme myös Imperial Settlersiä, hän roomalaisina ja minä barbaareina.

Aino huomasi laatikosta pilkistävän Dungeon Petzin ja ihastui sen kanteen, ja suorastaan kinusi päästä sitä pelaamaan. Itse olin hieman huolissani, että mitenköhän se sujuisi, sillä kyseessä on raskas ja pitkä peli. Söpöllä teemalla varustettu, mutta monimutkainen peli.  Hän otti pelin esiin ja rupesimme alkuasettelemaan sitä yhdessä hänen lukiessa sääntökirjaa. Ja niin me vain pelasimme kokonaisen pelin, kertaakaan herpaantumatta. Aivan uskomatonta. Näköjään pelin teemalla oli niin koukuttava vaikutus, että Ainokin jaksoi kaksi tuntia helposti. Hänelle kun keskittymiskyky ei aina riitä edes Carcassonneen. Kyllä oli täti ylpeä.

Pikkupirut valmiita pyörittämään lemmikkibisnestä.


Eilen illalla tuli jo tekstiviestiä, että pitäisi päästä uudelleen pelaamaan. Motivaatio on kyllä ihmeellinen asia.

Tähän alkuviikkoon on myös mahtunut pari postipakettiakin, ensimmäisessä tuli viimeksi mainitsemani Dungeon Lords ja Dominionin lisuri Elonkorjuu. Rupesin heti  pohtimaan, että kun kerta Aino ihastui Dungeon Petziin, olisiko tulevaisuudessa mahdollista saada hänet myös mukaan Dungeon Lordsiin. Sisarpelejä kun ovat.

Toinen postipaketti oli itselle mieluisin. Saimme nimittäin facebookin Lautapelikirppis -ryhmästä hankittua Days of Wonderin vuoden 2006 julkaiseman ja nyt jo todella harvinaisen Cleopatra and the Society of Architects -nimisen pelin. Tämä Bruno Cathalan(minun toinen lempparisuunnittelija) Ludovic Maublancin kanssa suunnittelema Egyptiin sijoittuva peli oli minulle eräänlainen "graalipeli". Olin ihan varma, etten sellaista ainakaan Suomesta löydä, tai jos löydän niin kiskurihintaan.

Ihastelin, kuinka hyvässä kunnossa peli on, vaikka se onkin käytetty.

Olen ollut pienestä pitäen varsinainen "egyptifriikki", kuljin jo lapsena historian kirja kädessä, ja lueskelin paljon antiikin faaraoista yms. Tämä peli siis vetoaa minuun ensimmäiseksi teeman kautta, mutta siinä on myös hauskoja mekaniikkoja, kuten esim korruption kertyminen eri toimintojen kautta. Pelin lopussa eniten korruptoitunut pelaaja syötetään krokodiileille. Days of Wonder on minun ehdoton suosikki pelifirmojen keskuudessa. Heidän pelit ovat aina huolella tehtyjä ja upean näköisiä. Heidän viimeisin tuotos Five Tribes, joka myös on sattumalta Bruno Cathalan peli, on yksi edellisvuoden suosikeistani.

Innoissani odotan seuraavaa mahdollista peli-iltaa. Tänään on flunssain olo, joten pidän peukkuja, etten tule pahasti kipeäksi. Perjantaina menemme kaverini Hannan luokse pelailemaan, joten siihen mennessä on oltava hyvässä kunnossa!




torstai 30. huhtikuuta 2015

...juuri oikeenlaista kemiaa. Ja pikkupaholaisia luolissa.

Matúš Kotryn Alchemists oli viime vuoden Essenin pelimessujen hittejä. David Cochardin kuvitus, toimivat pelimekaniikat ja taustavoimana Czech Games Edition on ennenkin ollut toimiva cocktail. Vaikea uskoa, että Alchemists on Matúš Kotryn ensimmäinen julkaistu peli. Kyseessä on jokseenkin monimutkainen ja monitahoinen peli. Pelaajat ovat alkemistioppilaita, jotka pyrkivät saamaan mainetta ja mammonaa, milläs muullakaan kuin myymällä mikstuuria ja julkaisemalla teorioita eri aineiden alkemisista koostumuksista. Kuulostaako tylsältä? 

David Cochardin hauskaa kuvitusta löytyy myös esim. Dungeon Petzissä.


Vaan se ei ole tylsää! Itse inhosin kemian tunteja koulussa, eikä vähintään matemaattisten kaavojen takia, mutta Alchemists onkin pohjimmiltaan päättelypeli, työläistenasettelulla höystettynä. Ei siis mitään laskukaavoja. Erikoisen pelistä tekee myös siinä käytettävä älylaitesovellus, joka ei tosin ole välttämätön, mutta tekee pelistä pitkälti sujuvamman ja mielyttävämmän kokemuksen. Tämä onkin aiheuttanut pienoista napinaa pelaajien keskuudessa. Monet kun eivät halua tuoda elektronisia laitteita pelipöydän pyhään tilaan. Ja joo, onhan se pelaajatyyppi tosi raivostuttava, joka plärää feissaria muiden vuorojen ajan, ja omalla vuorollaan kysyy, "Kenen vuoro?". Mutta tässä nyt ei ole kyse siitä. Pelisovellusta käytetään vain silloin, kun pelaaja sekoittaa kaksi ainesta, katsoo mitä on saanut aikaiseksi. Ilman sovellusta tarvittaisiin haamupelaaja, jonka ainoa tehtävä on toimia tiedon välittäjänä kaksi tuntia. Not fun!

Alchemists ei ole kuitenkaan peli, jota voisin suositella vasta-alkajille, sillä peli on tietyiltä osin armoton. Tee virhe muistiinpanoissasi, ja saat loppu ajan kiriä muita kiinni, siinä tuskin onnistumatta. Mutta hei, saman mokan voit toisaalta tehdä Cluedossakin... Jokainen pelaaja saa itselleen pelisuojan, jonka taakse laitetaan sekä tulostaulukkosi että kirjanpitolappunen. Nämä ovat äärimmäisen tärkeä osa pitää muilta pelaajilta piilossa. Ethän halua heidän saavan vihiä, että yhdistämällä myrkkysienen ja alruunan saadaan nopeutta lisäävä mikstuura. Äläkä huoli, että kerran tehtyäsi kyseisen juoman, osaat sen joka pelissä, sillä pelisovellus sekoittaa jokaisille pelin aineksille uudet kemialliset merkit. Joka peli on siis ainutlaatuinen. 

Pelisuoja tulostaulukon kera.

Kaiken tämän päättelytyön lisäksi, Alchemists toimii kuten monet muutkin europelit. Valitse työläinen ja aseta se haluttuun työpaikkaan, josta saat resursseja tai mahdollisuuden käyttää niitä. Tuttua hommaa. Toki mausteena on Freskostakin tuttu aikakäsite, eli jos lähdet aamulla aikaisin töihin saat varmasti haluamasi alruunat, mutta jos jaksat hieman lekotella sängyssä saat kenties jotain vielä parempaa. Hyvin levänneenä aivotkin toimivat paremmin. Alchemists on aivonystyröitä kutkuttava peli, eikä selkeästi ole kaikille sopiva, mutta itse pidän sen teemasta jo niin paljon, että tämä oli pakkohankinta. Eikä markkinoilla ole toista ihan samanlaista peliä. Ostin omani kolmelläkympillä, mikä on käsittämättömän halpa hinta, mutta koska pelin takakansi on syystä tai toisesta tsekiksi, oli hinta huokeampi. Tämähän ei itseäni haittaa, päin vastoin se on oikeastaan aika hauskaa. Normaalisti peli maksaa kuitenkin noin 45€.

Screenshotti sovelluksesta kesken pelin

Olin myös positiivisesti yllätynyt komponenttien laadusta, sillä CGE:n aikaisemmissa peleissä on ollut välillä pieniä ongelmia esim pahvin laadun suhteen. Taisinkin jokin aika sitten kirjoittaa Dungeon Petzistä, jossa pahviosat olivat vähän niin ja näin. Alchemists kuitenkin loistaa myös tällä osa-alueella, ja olen todella tyytyväinen. Pelissä on paljon osia, ja on ilo nähdä laadukkaita tuotteita. Tosin, Alchemistsin ensimmäisissä kappaleissa oli ilmeisesti ollut jotain häikkää printtauksessa, mutta meidän kopiossa ei ollut mitään virheen häivääkään. Hyvä näin.  En olisi ehkä heti Cavernan väärin printattujen boardien jälkeen halunnut käydä sitä uudelleen. 

Tilasimme samalta pelifirmalta myös Dungeon Lordsin tällä viikolla, kun se oli Lautapelit.fin tämän loppukuun tarjouksissa. Nappasimme samaan pakettiin myös Dominionin lisäosan Elonkorjuu. Dungeon Lords sijoittuu samaan maailmaan Dungeon Petzin kanssa, mutta on pelinä hyvinkin erilainen. Ehdoton harrastajapeli monimutkaisine sääntöineen, mutta sille omistautuneille pelaajille tyydytystä tuova kokemus. Raskaita europelejä( tai ylipäätään raskaita pelejä) meillä pelataan harvemmin, koska sellaisen pelin on oltava täydellinen, jotta jaksamme sitoutua siihen. Niitä on usein vaikeampi saada pöydälle, eikä kaikkien kanssa niitä vain pysty pelaamaan. Mutta silloin kun pelissä kohtaavat mielenkiintoiset mekaniikat ja oikeasti mielenkiintoinen aihepiiri, niin mikäs siinä! Monet europelit ikävä kyllä  tuppaavat olemaan sitä silkin vaihtamista kaneliin välimerellä. Dungeon Lords taas on aivan jotain muuta. Nimikin jo sen kertoo. Johdat joukkoa pikkupaholaisia maanalaisessa luolastossa, ja valmistaudut ihmiskunnan sankareiden vääjämätöntä hyökkästä vastaan.
Jotta nämä uutuudet mahtuvat meidän hyllyyn, oli Blood Bowl Team managerista ja Conquest of Planet Earthistä luovuttava. Näin se vaan on. Ja jotenkin ei nuo ameritrash pelit viimeaikoina ole pahemmin iskeneet. Yhtä Indiana Jones -tyyppistä lukuunottamatta. 

Mutta nyt on aina valmistautua vapun viettoon. Kuinkas sattuikaan, että jääkiekon MM-kisat alkavat huomenna, joten lautapelejä voi olla vaikeampi saada pelipöydälle, sillä mieheni todennäköisesti nököttää sohvalla seuraavat kaksi viikkoa. Toivon kyllä, että  minä ja siskontyttöni Maiju saataisiin huomenna parit pelit pystyyn, munkkienpaiston lomassa. 

Jos pakkaisi vaikka tämän varmuuden vuoksi mukaan?






tiistai 21. huhtikuuta 2015

Maanantaikappaleita.

Itselläni on ollut ihan mielettömän hyvä tuuri siinä, että lähestulkoon kaikki pelit, jotka ollaan hankittu, ovat olleet ehjiä ja kaikki osat tallella. Netistä olen kyllä usein lukenut, kun ihmiset huutelevat puuttuvien osien perään, ja kaivelevat asiakaspalvelutietoja milloin millekin yritykselle.

Pari vuotta sitten sain mieheltäni Taluva pelin joululahjaksi, ja silloin oli todellinen pettymys, kun laatikossa oli vaillinainen määrä pelinappuloita, joten emme päässeetkään joululomalla sitä pelailemaan. Otin silloin yhteyttä Fertiin, eli pelin tuottajaan, ja sain ensinnäkin odotella vastausta viikko tolkulla, ja itse korvauspalojen saaminen oli todella hankalaa, vaikka olikin kyse heidän tekemästään viasta. Tuosta jäi silloin todella paha maku suuhun, ja en voinut kuin vain rukoilla, ettei moista tarvitsisi toiste kokea.

Sitten kävikin niin, että juuri hankkimani Caverna( jossa tulee aivan älytön määrä tavaraa) olikin hieman viallinen, sillä yksi punch boardeista oli printattu väärin päin. Hieman pelokkaana otin yhteyttä Mayfair Gamesiin ja varaudun henkisesti tappelemaan asiasta, sillä edellinen vastaavanlainen kokemukseni oli niin huono. Voitte siis vain kuvitella, kuinka yllättynyt olin, kun minuun otettiin tunnin sisällä sähköpostin lähettämisestä yhteyttä ja kovasti pahoittelen pyysivät  kuvan viallisesta tuotteesta, ja sen nähtyään lupasivat postittaa korvaavan minulle. Tuosta noin vain.


Vaikea uskoa, että nämä kaikki todella mahtuvat Cavernan laatikkoon.

Onneksi vain yksi pahvisivu oli viallinen, joten pystymme kyllä pelaamaan pienemmillä pelaajamäärillä peliä. Pelin maksimi pelaajamäärä on seitsemän, ja en kyllä ikinä suostu pelaamaan Cavernaa yli viidellä. Niin hullu en sentään ole.

Muutoin olen kyllä erittäin tyytyväinen ostokseemme. Kaikki komponentit ovat laadukkaita ja niitä on hillitön määrä. Rahalleen saa kyllä vastinetta, joten ei tarvitse säikähtää Cavernan isohkoa hintalappua.

Siinä se nyt on kaikessa komeudessaan.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Anonyymit peliaddiktit.

On se jännä juttu, että vaikka hylly on täynnä pelejä, on mielessä aina jokin uusi ihastus, joka on pakko saada. Siinä mielessä on tämä lautapelailukin jonkin sortin keräilyharrastus. Valitettavasti tila on meillä rajallinen, joten joistain peleistä on aika ajoin luovuttava. It's the Circle of Life.

Viimeisen puolen vuoden aikana on oma pelimakuni hioutunut tietynlaiseksi, ja tiedostan nykyään jo sääntöjen lukemisen perusteella, tulenko pitämään pelistä vai en. Harhaostoja ei siis juurikaan enää kerry. Toki voin pettyä pelin komponenttien laatuun, mutta se tuskin saa minua vihaamaan yhtään peliä.

Olimme mieheni kanssa makustelleet Dungeon Petzin hankintaa monta vuotta, mutta jostain syystä hannasimme päätöksen teossa.  Viime viikolla vedimme vivusta ja tilasimme sen yhdessä Lords of Vegasin kanssa, joka oli listaltamme seuraava hankinta.  Dungeon Petz on säännöiltään melko monimutkainen, joten kaikkien pelikamujen kanssa sitä ei välttämättä voi pelata. Säännöt ovat kuitenkin loogiset ja tekevät pelistä temaattisen. Itse en voi sietää tyhjiä sääntöjä peleissä, joilla vain luodaan teennäistä  syvyyttä ja monimutkaisuutta tekemisen ilosta.  Dungeon petzissä tällaisia sääntöjä ei ole. Kaikella on syynsä ja seurauksensa.

Johonkin nämäkin kaverit olisi mahdutettava.


Ainoa pieni mussutuksen aihe on Dungeon Petzin pahvikomponenttien laatu. Tämä on valitettavasti kovin yleinen ongelma CGE:n tuottamissa peleissä. Pahvi on ohutta ja punch boardien leikkaukset eivät aina ole ihan loppuun asti leikkautuneet, joka aiheuttaa repeytymistä kun läpysköjä irrotetaan arkista.  Myös pelilauta on makuuni hieman ohuehkoa materiaalia.  Muovi- ja puuosat ovat ihan onnistuneita, niistä ei ole minulla valitettavaa. 

Sääntökirja Dungeon Petzissä on loistava. Erityisesti pidän siitä, että 2-3 pelaajan poikkeavat säännöt selitetään muiden sääntöjen seassa eikä niin, että ensiksi selitetään nelinpelin säännöt, jonka jälkeen
kirjan lopussa selitetään säännöt uudelleen vähemmälle pelaajamäärälle.

Toissaillan kohokohtana olikin minulle, vähemmän anonyymille peliaddiktille, komponenttien lajittelu pusseihin tai lokerikkoihin pelilaatikkoon. Lords of Vegasin insertti on ihan naurettava, ja selkeästi tarkoitettu jollekin ihan muulle pelille, jonka Mayfair Games on pihiydessään heittänyt sen laatikkoon.  Se saa nyt toistaiseksi kelvata, mutta hieman ärsyttää moinen välinpitämättömyys. 

Jotta nyt varmasti tuli hankittua tarpeeksi pelejä tälle kuulle, varasin OMG:stä Cavernan meille. Vähän se on kyllä turhan arvokas, mutta onhan se nyt ihan mieletön! Nyt pitää kyllä olla kiltti vaimo loppukuun ajan ;)

Viikko sitten oli International TableTop Day, jonka vietimme missäs muuallakaan kuin Oh My Game:issä. 7 tunnin pelimaraton, vietettynä hauskassa seurassa uusien tuttujen kera, mikäs sen hauskempaa? Tuli myös todettua, että Red November lähtee myyntiin, se ei enää vaan maistu meille. Pelasimme 7 wondersia, joka vaan on aina yhtä kivaa. Mukana oli yksi Magic pelaaja, joka pelasi wondersia ensimmäistä kertaa, ja ymmärtääkseni ihastui siihen niin, että haluaa hankkia oman kappaleen. Mainittava vielä, että itsehän voitin kyseisen pelin :) muita TableTop Dayn pelejä oli ainakin Bang!, Flash Point ja Coloretto.

Jatkoimme TableTop Day:tä  vielä kotona kaksinpelillä Five Tribesia.  Tämä on melkeinpä lempitapani pelata Five Tribesia. Toki moninpelitkin ovat mainioita.

Jani pohtii siirtoaan.

Peliviikkooni sisältyi myös jännittävä peli Trainsiä anoppilassa, jossa nousin selkeästä häviöstä kahden pisteen päähän voittajasta. Pelasimme myös siskontyttöni Maijun kanssa parina iltana Dominionia. Psyyke voi paremmin kun pääsee säännöllisesti pelailemaan. Ihan  paras stressin ehkäisylääke.

Perästä tullaan.