torstai 25. syyskuuta 2014

Vanhat suosikit esiin hyllystä.

Tässä eräänä päivänä kun järjestelin pelihyllyä uuteen uskoon, löysin pari vanhaa suosikkia pölyyntymästä toisten pelien takaa. Miten lie sinne joutuneetkaan. Nyt nuo kaksi saivatkin uudet paikat hyllyltä, ja kas, pääsivät heti pelipöydälle viikon sisään.  Ja ne kaksi peliä ovat Jaipur ja Fairy Tale. Korttipelejä molemmat, joten ehkä siksi olivat päässeet tippumaan toisten isompien laatikoiden taakse.

Jaipur on peli, jossa pelaajat keräävät eri tuotteita ja myyvät ne sitten hyvää tuottoa vastaan ja keräävät bonuksia ja tietenkin mahdollisimman ison lauman kameleita. Siinäpä se oikeastaan pähkinänkuoressa. Mutta viihdyttävä ja nopea peli, jonka voi kaivaa esiin esim kahvipöytään tai iltateelle.

Jaipurin laatikko ja komponentit. 

Tätä peliä tuli joskus aikanaan pelattua paljon mökillä ja joskus puistossa viltillä. Laatikko on niin 
pieni, että mahtui hyvin esim käsilaukkuni mukaan moneenkin eri paikkaan. Muistelisin, että hinta oli
 jotain parinkympin hujakoissa, joten ihan käypä pienelläkin budjetilla.

Tarkempi otos komponenteista.



Fairy Tale taasen on asteen monimutkaisempi peli, vaikka säännöt opittuaan pelin pelaa erittäin jouhevasti. Pelin ehkä monimutkaisin osio on lopussa pisteiden laskeminen. Pelissä hyödynnetään drafting-mekaniikkaa, eli valitaan yksi kortti ja annetaan loppu pakka seuraavalle, ja taas valitaan yksi jne. Monelle tuttu esim myöhemmin pelimaailmassa hurjan suosituksi tulleesta 7 wondersista.

Laatikko ja esimerkkejä korteista.

Tästä lienee tullut ainakin yksi uudempi painos, oliko nyt z-man gamesiltä, mutta enpä ole päässyt vertailemaan onko sen symbolit selkeämpiä kuin tämän laitoksen. Symbolit on tässä pelissä se  kompastuskivi. Jollei niitä opi tuntemaan, on minkäänlaisen strategian luominen mahdotonta. Mutta ei ne nyt niin vaikeita ole. Itse asiassa ihan loogisia kun pääsee pelin jujuun mukaan.

Lähikuva korteista.

 Opetin tämän 18- vuotiaalle siskontytölleni Maijulle, joka oppi pelin nopeasti, ainoastaan loppupisteytys tehtiin varmuuden vuoksi yhdessä, ettei tullut virheitä. Mutta en kyllä lähtisi tätä opettamaan ihan ummikoille, on tässä sen verran sisäistämistä alkuun.

Tällainen pikapäivitys tähän hätään, katsotaan mitä ensi kerralla löytyy meidän pelipöydältä( tai hyllyn kätköistä niin kuin tällä kertaa).

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tänään pöydällä: Smash up.

Tuli jokin aika sitten hankittua Smash up:iin uusi lisäosa Science fiction double feature, jota pääsinkin jo testailemaan.  Smash up on kevyehkö korttipeli, jossa pelaaja valitsee kaksi  joukkuetta, sekoittaa ne yhteen yhdeksi pakaksi ja peli voi alkaa. Pelaajat saavat pisteitä voittamalla kamppailuja pelipöydässä olevien paikkakorttien, eli base:jen mukaan. Ensimmäisenä 15 pisteeseen päässyt pelaaja voittaa pelin. Simppeli ja hauska peli, joskin joskus pelin loppu tuntuu raahaavan.

Peruspelin laatikko, jossa sisällä myös kahden lisäosan pakat.


Perustietoja:

Suunnittelija: Paul Peterson

Julkaisija: Alderac Entertainment Group eli tuttavallisemmin AEG

Pelaajamäärä: 2-4

Kesto: 45min. Peliä paljon pelanneet pelaavat pelin kyllä nopeammin.

Ikäsuositus: 10+ (tosin, peli on täysin englannin kielinen, joten tämä kannattaa huomioida)

Merirosvo-cyborgiapinat on yksi lukuisista yhdistelmistä.


Meillä on Smash up:iin myös Awesome level 9000 -lisäosa, joka hommattiin aikanaan peruspelin kanssa yhtäaikaa.  Peruspelin mukana ei tule voittopistelaattoja, joten tällöin pisteet pitää merkitä itse
muistiin esimerkiksi kynällä ja paperilla. Tai älypuhelimella, sehän kaikilla on nykyään aina lähettyvillä. Me päädyttiin ostamaan lisäosa juurikin näiden pistemerkkien takia, se helpottaa peliä
kummasti.
Pistemerkkejä. Kuvan omenakippo ei sisälly peliin.


Itse peli on säännöiltään todella helppo. Pelaa yksi minion ja yksi actionkortti vuorollasi, sitten nosta kaksi korttia pakastasi ja vuoro siirtyy seuraavalle. Mielenkiintoisen pelistä tekee tietenkin eri pakkojen kombinaatiot ja korttien mahdollinen ketjuttaminen.

Esimerkki pelitilanteesta. Steampunk-apinat vauhdissa.

Smash up on eräänlaista köyden vetoa. Minä pelaan kortin ja sinä pelaat kortin vastareaktiona. Useamman pelaajan pelissä tämä voi muuttua hieman kaoottiseksi, mikä tavallaan sopii pelin henkeen. Itse pidän enemmän kaksin- tai kolminpelistä, jolloin pelissä seurattavien korttien määrä pysyy helpommin seurattavana. Nelinpelin kestokin on jo melkoisen pitkä tällaiselle korttipelille.

Peruspelin mukana tulevat pakat tulee aika nopeasti koluttua läpi, suosittelisinkin siis ainakin yhden lisäosan ostoa. Saatavilla on myös Cthulhu-aiheinen The obligatory Cthulhu expansion, mutta tämä muuttaa peliä hieman tuomalla peliin madnesskortit. Tämän takia en itse ole kyseistä lisuria hommannut, sillä en koe Smash upin tarvitsevan lisää mekaniikkoja. Tuleva Monster smash -lisäosa tosin on pakkohankinta ihmissusien ja jättiläismuurahaisten takia. Science fiction double feature-lisuri on oikein mukiin menevä, suosikkijoukkoni siitä lienee nuo apinat. 

Hyvänä vinkkinä vielä, jos omistat useamman lisäosan voit käyttää ylimääräisiä pistemerkkejä base:ien pistesaldon merkkaamiseen. Helpottaa kummasti kaikkien peliä kun ei tarvitse koko ajan kysellä, paljonko kullakin on kyseiseen mestaan sijoitettuna.

Ylimääräiset pistemerkit kirjanpitona.





maanantai 22. syyskuuta 2014

Rakkautta ja anarkiaa.

Parin viimeisen vuoden suurin fillerihitti Love letter sai pohjoismaisen julkaisun nyt syksyllä. Tutustukaamme siis siihen hieman tarkemmin.

Perustiedot:

Suunnittelija: Seiji Kanai

Julkaisija: Monia. Pohjoismainen laitos Lautapelit.fi.  Myös AEG:n versiot suosittuja.

Pelaajamäärä: 2-4

Kesto:  20 min.

Ikäsuositus: 8+. Itse luulen kyllä 6-vuotiaankin kykenevän tähän hyvin.

Tyyppi: bluffaus, salaiset roolit, pelaajan eliminointi

Pelin upeat komponentit.


Love letter on kepeä ja hauska peli,  jossa kuitenkin on sitä jotakin. Peli koostuu vain 16:ta kortista, numeroituna 1-8. Ohjekirjassa on tarina prinsessa Annetesta, jolle haluat rakkauskirjeesi toimittaa, mutta tarinalla ei ole kovin suurta merkitystä loppujen lopuksi. Pelissä olisi tarkoitus kerätä sydänmerkkejä pelaajamäärästä riippuen 2, 3 tai 4, mutta eiköhän tätäkin voi soveltaa jos haluaa pelata pidempään. Kierroksen voittaja on pelaaja joka joko saa muut pelaajat eliminoitua tai jolla pakan loputtua on korkeimman arvon kortti kädessä.

Pelin alussa jokaiselle jaetaan yksi kortti, ja pakan päällimmäinen kortti poistetaan siltä kierrokselta. Jokainen pelaaja ottaa vuoronsa alussa pakasta kortin ja vertaa sitten kahta korttiaan ja valitsee kumman näistä kahdesta haluaa pelata. Jokaisella kortilla on oma toiminto.

Numero 1. on Vartija. Tämän kortin pelatessaan pelaaja valitsee jonkun pelaajan ja yrittää arvata tämän kortin. Mikäli hän onnistuu, eliminoituu toinen pelaaja pois kierrokselta. Mikäli arvaus oli väärä, mitään ei tapahdu. Vartija ei voi valita arvauksekseen toista Vartijaa. Kyseistä korttia on pakassa eniten, eli 5 korttia.

Numero 2. on Pappi. Kun pelaaja pelaa papin, saa hän valita yhden pelaajan jonka kortin katsoo.  Näin saat tietoa jonkun pelaajan kädestä. Pappeja on pakassa 2.

Numero 3. on Paroni. Paroni vertaa toisen pelaajan kanssa käsikortteja. Pienemmän kortin omaava putoaa pois kierrokselta.  Näitä kortteja on myös pakassa 2.

Numero 4. on Hovineito, joka suojaa pelaajaa  yhden kierroksen ajan kaikilta toiminnoilta. Hovineitoja löytyy pakasta myöskin 2.

Numero 5. on Prinssi. Tämän pelatessaan pelaaja valitsee jonkun pelaajan (voi valita myös itsensä), joka poistaa käsikorttinsa  ja nostaa uuden tilalle.  Prinssejä on 2 pakassa.

Numero 6. on Kuningas. Kun pelaat kuninkaan saat vaihtaa käsikorttisi toisen pelaajan kanssa. Kuningasta on vain yksi kortti pakassa.


Lähikuva Kuninkaasta.



Numero 7. on Kreivitär, jolla ei ole varsinaista toimintoa, mutta jos kädessäsi on toisena korttina  5. tai 6. on sinun pakko pelata Kreivitär. Voit myös pelata Kreivittären bluffataksesi, vaikka kädessäsi olisi joku muu. Kreivittäriä on vain yksi pakassa.

Numero 8. on itse Prinsessa. Jos joudut pelaaman prinsessan pois, häviät kierroksen automaattisesti. Jos sinulla on pakan loputtua Prinsessa kädessäsi, voitat kierroksen.

Peliä pelataan niin monta kierrosta, kunnes jolla kulla on tarvittu määrä sydänmerkkejä. Jokaisen kierroksen välissä vaihdetaan poislaitettu kortti, jotta kenelläkään ei voi olla tarkkaa tietoa siitä, mitkä kortit on pelissä.

Love letter on nopea peli, johon pääsee nopeasti jujuun mukaan. Pohjoismaisesta laitoksesta on hyvä tietää, että kortit ovat kielivapaat, joten symbolien oppimisessa voi mennä pari kierrosta. Hahmoja tosin on vain se kahdeksan, joten tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön homma oppia. Pelin mukana tulee myös yhteenvetokortit, joissa korttien toiminnot on lueteltu. Ohjekirjaan on myös laitettu taakse kaavio symbolien merkityksistä, mikä helpottaa oppimista. Ja erikoismaininnan arvoiset ovat myös erittäin laadukkaat ja paksut kortit. Niissä ei ole käytetty halvinta mahdollista materiaalia.

Itse pidän Love Letteristä juuri pähkäilyn ja hauskan bluffauksen takia. Peli on myös niin nopea, ettei pelaajien poistippuminen tunnu pahalta.  Ratkiriemukkaita hetkiä on, kun ihan tuurilla päätät arvata kaverisi Matin kortin olevan Pappi,  ja tiputat hänet ekalla kierroksella pois, tai jos vahingossa pelaat itsesi pois pelaamalla Paronin ja olet pähkäillyt kaverisi kortin olevan jotain ihan muuta kuin korkea-arvoinen Kreivitär.

Pieni varoituksen sana niille, joita tuuri ottaa päähän ja kovasti. Sillä loppujen lopuksi on kyse tuurista mitkä kortit nostat pakasta vuorollasi. Mutta päättelyllä ja riskinotolla on toki vaikutuksensa peliin. Ja kun on kyse 20 minuutin pelistä, ei sitä kannata ottaa ihan niin tosissaan. Love Letter on kaiken kaikkiaan mainio korttipeli, joka varmasti mahtuu kenen tahansa hyllyyn.  Hintakin taitaa olla vain 15 euron luokkaa.



Hieman tarkempi katsaus Hanabiin.

Edellisessä postauksessani puhuinkin jo Hanabista, mutta ajattelin kirjoittaa siitä ihan oman tekstin, jossa selitän pelistä hieman tarkemmin ja kerron miksi pidän siitä niin paljon.

Eli perustiedot ovat seuraavat:

Suunnittelija: Antoine Bauza. Tunnettu mm. peleistä Ghost stories ja 7 wonders.

Julkaisija: Monia. Itselläni on R&R Gamesin englannin kielinen laitos.

Pelaajamäärä: 2-5

Ikäsuositus: paketissa sanotaan 8+, mutta sanoisin sen olevan vain viitteellinen.

Kesto: n. 30. Tämä voi toki vaihdella, riippuen kuinka paljon pelaajat pohtivat ratkaisujaan yms.

Tyyppi: Yhteistyöpeli 

  
Pelin komponentit.


Hanabissa pelaajien on tarkoitus järjestää hieno ilotulitusnäytös pelaamalla kortteja pöytään eri väreissä numeroituna 1-5. Pelin lopussa lasketaan, montako korttia pelaajat ovat pöydänneet ja tästä saadaan loppupistemäärä. Paras tulos on siis 25.

Pelaaja ei näe omien korttien kuvia.

Pelin vinkein ominaisuus piilee siinä, ettei pelaaja itse näe omia korttejaan, mutta näkee kaikkien muiden kortit. Vuoronsa aikana pelaaja voi tehdä yhden seuraavista toiminnoista:

1. Anna vihje jollekulle toiselle pelaajalle tämän korteista. Tämän valitessaan pelaajan on poistettava pöydältä yksi kahdeksasta aikamerkistä, ja valittava pelaaja jolle haluaa tietoa antaa. Hän voi joko kertoa jonkun tai joidenkin korttien värin tai vastaavasti numero. Ei kuitenkaan molempia. 
Jos pelaajalla on esimerkiksi useampi sininen kortti, on vihjeen antajan kerrottava niiden kaikkien sijainti, eikä vain yhden sinisen kortin. Vastaavasti jos pelaajalla on useampi kolmonen, on tälle  ilmoitettava niiden kaikkien sijainti. Mikäli pöydällä ei ole enää aikamerkkejä jäljellä, ei tätä toimintoa voi valita.

2. Pöytää kortti. Mikäli pelaaja luulee tietävänsä kädessään olevan kortin olevan sellainen, että sen voi pöydätä, voi hän vuorollaan pelata kortin ilotulitusnäytökseen. Kortit tulee pelata pöytään numerojärjestyksessä, jokaista väriä yksi rivi. Esim. pöytään ei voi pelata kahta riviä punaisia kortteja. Mikäli pelaaja pelaa väärän kortin, poistaa hän yhden sytytyslanka -merkin ja ottaa uuden kortin käteensä. Mikäli kolmas sytytyslanka häviää, peli loppuu siihen. 
Onnistuessaan pelaamaan oikean kortin, pelaaja ottaa tilalle uuden kortin, ja vuoro siirtyy seuraavalle. 

3. Poista kortti pelistä. Mikäli pelaaja luulee tietävänsä kädessään olevan turhan kortin, tai jos aikamerkit ovat loppu, voi pelaaja pelata kortin kädestään kokonaan pois pelistä. Tässä on riskinsä, 
sillä kortteja on rajoitettu määrä. Ykkösiä on kolme per väri, kakkosia, kolmosia ja nelosia kahdet, ja viitosia vain yksi per väri. Kun kortti pelataan pois saavat pelaajat yhden aikamerkin takaisin. Pelaaja ottaa tilalle uuden kortin ja vuoro siirtyy seuraavalle.

Peli päättyy kun kaikki kortit on pelattu ilotulitukseen,  nostopakka loppuu tai viimeinen sytytyslanka häviää ja ilotulitus räjähtää. 

Hanabissa loistavinta on jännittynyt tunnelma pelin aikana. Muistavatko kanssapelaajat heille annetut vihjeet oikein, ja ennen kaikkea pysytkö itse kärryillä korteistasi. Alussa on hankala muistaa olla katsomatta omia kortteja, mutta siihen tottuu onneksi yhden pelin jälkeen. Ja tätä varmasti haluaa pelata uudelleen ja parantaa pistesaldoaan. Meidän pelien jälkeen pelaajat ovat nauraen keskustelleet miten joku pelaaja ei millään muistanut pelata sitä punaista kakkosta, vaikka oli siihen kaksi kertaa saanut vihjeet jne. 

Voin ehdottomasti suositella Hanabia harrastajille ja miksei myös perheille ja kevyttä iltateen  kanssa pelattavaa etsiville. Pelin paketissa lukee ikäsuositukseksi 8+ mutta nämähän on aina viitteellisiä. 
Ainakin R&R gamesin versiossa tulee myös jokerikortit, joilla voi pelata eri variaatioita, mutta en ole 
vielä kokeillut niitä, joten en kommentoi niitä sen enempää.

Uusi ilme ja uusi asenne.

Muokkasin blogini ilmettä, ja samalla päätin taas hieman aktivoitua. Kolmas kerta toden sanoo jne.
Järjestelin eilen meidän pelihyllyä, ja karsin myyntipinoon 12 peliä. Tuntuu isolta määrältä, mutta kun pelejä on 200kpl, 12 on oikeastaan vain murto-osa. Turha säilyttää pelejä jotka on vain OK, ja jotka ei saa peliaikaa melkeinpä koskaan. Varsinkin nyt, kun peliseura on vähentynyt huomattavasti.

Kesän kuumin hitti oli Las Vegas. Tämä pikkuhelmi löytyi ihan sattumalta matkalla mökille, ja ostettiin hieman ex tempore meiningillä. Ihan mahtava filleri casino henkeen, todella nopeasti opittavaa säännöt, joten voin helposti suositella vähemmänkin pelanneille. Me innostuttiin tästä niin, että tilattiin Saksan Amazonista  Las Vegas Boulevard lisäosa, sitä kun ei tällä hetkellä Suomesta taida löytyä. Las Vegasissa jokaiselle pelaajalle jaetaan kahdeksan oman väristä noppaa, joilla pelaajan on tarkoitus voittaa osinkoja kuudesta eri casinosta jotka on numeroitu 1-6.  Hauskaa push your luck -tyyppistä kilvoittelua.


Muitakin uusia juttuja löytyy.  Lautapelit.fi julkaisi pohjoismaiden version supersuositusta Love Letteristä, ja laittoivat sen vielä tarjoukseen, niin pakkohan se oli kipaista hakemaan. Love letter on 16 kortin pikainen filleri, jossa bluffaillaan ja yritetään eliminoida toiset pois pelistä.
Toinen uutus meidän hyllyssä on Antoine Bauzan Hanabi. Tämä yhteistyöpeli on ihan omaa luokkaansa, sitä on vaikea verrata muihin. Pelissä jokainen näkee muiden pelaajien kortit, mutta ei omiaan. Vihjeitä antamalla jaetaan informaatiota, jonka perusteella jokainen voi yrittää pelata korttejaan pöytään. Kortteja on viisi eri väriä numeroitu 1-5. Pöytään pelattavat kortit olisi tarkoitus saada väreittäin numerojärjestyksessä. Kuulostaa helpommalta kuin se itse asiassa onkaan. Tämä oli iso hitti myös perheen keskuudessa.