lauantai 16. marraskuuta 2013

Pelailua syksyn pimenevissä iloissa...nyt avioparina.

Heipä hei taas ja anteeksi, taas on vierähtänyt luvattoman pitkä tovi. Mentiin tuossa lokakuun puolessa välissä naimisiin, joten vetoan hääkiireisiin. Pari kertaa jo aloittelin tekstiä täällä, mutta sitten sanottava loppui kesken ja painoin cancelia. Mutta nyt on jopa jotain kerrottavaa!

Pelihylly on pullistunut muutamalla hankinnalla tässä parin kuukauden aikana. Menolippu-kokoelmaan ollaan hankittu uudet Hollanti- ja Afrikka-lisäosat. Kummatkin ihan kivoja, voin hyvin suositella Menolippu-faneille. Noista kahdesta ehkä suosikiksi nousi yllättäen Afrikka. Oletukseni oli täysin päinvastainen, hauskaa yllättyä positiivisesti. Anoppilassa tykättiin myös Hollannista ja sen tuomista uusista haasteista.

Janilta sain synttärilahjaksi Black Riders -lisäosan LotR -korttipeliin. Jee, tätä olikin odotettu. Vasta kerran ollaan pelattu, ja eka skenario kyllä tuhosi meidät :D Täytynee tuunailla omaa pakkaa ennen seuraavaa koetusta. Kesällä tahkottiin Lotria niin paljon, että nyt on ollut pakko pitää pientä breikkiä. Pienen tauon jälkeen peli kyllä maistui taas, niin kuin aina ennenkin.

Hieman samaan aiheeseen liittyen(tai sitten ei), huudettiin Huuto.netistä hieman ehkä epäonnisesti Taru sormusten herrasta lautapeliin lisäosat, jotka sitten tulivat epätäydellisinä, vaikka myyjä lupasi toista. Saatiin tosin kymppi hinnasta pois, joten kyllä tässä ihan tyytyväisiä ollaan loppujen lopuksi.  Tarkoitus olisi uutena vuotena pelailla meille jo kovinkin tuttuun tapaan kyseistä peliä. Samalla traditiolla ollaan menty jo kymmenen vuotta. Netistä pitää vielä ladata ohjeet lisäosiin, koska mm. ne puuttuivat noista huutopaketeista. Eipä ole ennen käynyt näin, että tuotteet jotka ollaan huudettu, olisi olleet jotenkin puutteelliset. Onneksi tilanne ei ole niin paha, kuin mitä ehkä voisi olla, pystytään kuitenkin pelaamaan noita ihan hyvin, pienellä kotituunauksella.
Muita uusia pelejä on kauan odotettu Tobago ja Kadonnut kaupunki, jonka suomennettu nimi on tosi pöljä, englanniksi peli löytyy nimellä Forbidden desert. Mutta, nimestä viis, peli on  aivan mainio! Kyseinen peli on jatkoa Matt Leacockin Salaisuuksien saarelle( i.e. Forbidden Island), joka myös löytyy meidän hyllystä. Näistä kahdesta jos pitäisi valita, niin minulle ainakin tuo Kadotettu kaupunki kolahti enemmän ja samaa sanoi kanssapelaajani. He halusivat heti pelata pari peliä putkeen. Kiva, että tätä peliä muuten löytyy ihan Prismankin hyllystä, niin ehkä se sitä kautta eksyy pukin konttiin monille. Prisman hyllyssä oli myös tuo edelllä mainittu Tobago ja mm. King of Tokyo ja Escape. Olen tosi tyytyväinen siitä, että edes tällälailla joulun alla kauppoihin eksyy niitä hieman "parempia" pelejä. Huoh, elitistisen kuulosta, mutta niinhän se nyt vain on.  Tobagoa on pelattu vasta kerran, mutta sangen hauska aarteenmetsästyspelihän se on.  Lievä pettymys oli, kun pakettia avatessani huomasin, että Competon painoksen patsaat olivat erinäköiset kuin mitä aikaisemmissa painoksissa. Noh, pikku juttuhan tuo on. Tärkeintä on että homma pelittää. Pitäisi päästä tätäkin pelaamaan ehkä isommalla porukalla, kaksin ei ehkä saatu sellaista kovaa kilpailua aikaiseksi, kumpikin teki omia juttujaan juurikaan toisen peliä haittaamatta.  Mutta ehkä sekin johtui vain siitä, että kyseessä oli eka kerta, säännöt ei ehkä ollut vielä ihan selvää pässinlihaa.

Näiden lisäksi ollaan pelattu X-wingiä, ihan peruspelillä. Maistui jopa siskontytölleni Maijulle. Ostettiin myös Vuoden peli -kisan voittanut Qin, joka on ihan OK, ei mikään ihmeellinen, mutta helppo opettaa ihmisille, jotka eivät kenties ole paljoa pelannut. Eli siis käytetään sitä ns. gateway -pelinä. Samaan tyyliin käytetään kevyttä junapeliä nimeltä Trans Europa. Todella helppo ja kevyt kaupunkien yhdistely on hauskaa puuhaa vaikka kahvikupposen kera. Meillä ainakin anoppilassa on kovasti siitä tykätty.  Anopin muita lemppareita on Carcassonne ja Menolippu.

Täytyy sanoa, että itse ainakin nautin kovasti syksystä. Tuntuu, että ollaan pelailtu  paljon enemmän kuin muutama kuukausi aikaisemmin, ja peliseuraakin on ollut helpompi saada.  Tänään meillä oli ihan sovittu peli-ilta, mistä itse sain kovasti intoa ja puhtia tulevaan viikkoon. Kovasti meinaa jo mieleen tulla joulun odotus, sillä meille se merkitsee vapaapäiviä ja pelailua. Kummankin perheet on myös kovia pelaamaan, joten nämä perhepyhät käytetään juuri siihen tarkoitukseen.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Väsyttää...

Pidettiin maanantaina kevyehkö peli-ilta. Kevyt siksi, että seuraamme liittyi ystäväni työkaveri, jolla ei juuri pelikokemuksia ollut.  Koska osasimme varautua uuteen tulokkaaseen, otimme mukaan vain Menolipun ja Escape: the curse of the temple:n.

Ihaninta oli, kun huomasin että kyseinen henkilö sisäisti säännöt heti ja ymmärsi mitä pelissä oli tarkoitus saavuttaa. Tämä kun ei ole aina itsestään selvää uusien pelaajien kanssa.  Vaikka pelattiin vain paria peliä, saatiin aikaa kulumaan yhteen asti yöllä(tosin kahvitellessa meni kyllä tovi jos toinenkin). Tosi kiva, ottaen huomioon, että seuraavana päivänä oli mentävä töihin...

Tiistaina väsymyksestä huolimatta käytiin Janin kanssa stadissa hieman ostoksilla pelikaupassa. Ostettiin täydennystä Lord of the Rings -korttipeliin ja Elder signin lisäosa Unforseen forces.  Vähän harmittelin, että LotR:iin ei ollut yhtä tiettyä osaa, mutta tilaan sen sitten vaikka kun sitä näyttää nettikaupan puolelta löytyvän. Nyt meillä on melkein koko Mirkwood sykli, joten kyllä pelattavaa riittää! Pienenä taustatietona mainittakoot, että itse olen kova Tolkien fani, ja Taru sormusten herrasta on tullut luettua kymmenisen kertaa läpi. Kyseisessä korttipelissä pidän siitä, että kuvat eivät ole elokuvista, vaan eri artistien omasta mielikuvituksestaan kehitettyjä. Pidän toki Lotr leffoistakin, mutta kyllä se on se kirja joka on se suosikki.

Elderi signin lisäosaa olisi tarkoitus päästä testailemaan joko tänään tai huomenna. Sain mahdutettua kaikki osat peruspelin laatiikkoon, joten ei tarvitse aina kanniskella kahta boksia. Ei sillä, että kumpikaan olisi koolla pilattu. Jani ainakin on innoissaan tästä, joten eiköhän se pääse pyödälle piakoin.

Viime viikonloppu oli kovin täynnä kaikkea menoa ja nyt tuntuu joka päivä olevan jotain, joten univelkaa on ehkä kertynyt.  Mutta peliajastahan ei tingitä ;)

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Summer night city.

Kyllä kesä on kivaa aikaa, mutta lomat ovat aiheuttaneet sen, että on vaikea löytää sopivaa aikaa peli-illoille. Luulisi, että juuri kesällä kun on valoisat illat, olisi oivallista aikaa valvoa myöhään ja pelata. Mutta kun ei. Janilla on sunnuntaina synttärit ja ollaan yleensä vietetty niitä grillaten ja pelaillen, mutta tänä vuonna on siltä ollut vähän vaikea saada juuta saatika jaata sen suhteen, että mitä se haluaisi tehdä.

Smash Up on ollut kova hitti, sitä on tullut pelailtua monella eri kokoonpanolla. Vielä on muutama ihminen, joille aiotaan se esitellä. Katsotaan miten nappaa.  Syksyllä olisi vissiin tulossa uusi lisäosa Cthulhu-teemalla, se on varmasti pakko-ostos!

Nyt viikonloppuna kaivettiin Red November hyllystä pölyjen alta ja opetettiin se Maijulle. Red Novemberissa pelaajat ottavat grogiin mieltyneiden tonttujen roolin uppoavassa sukellusveneessä ja yrittävät selvitä katastrofeista, kunnes pelastuspartio saapuu paikalle. Meiltä kyseinen peli sujui oikein hyvin, mitään kauheampaa katastrofia ei päässyt tulemaan, mikä oli tavallaan pettymys. Olisin halunnut että Maijun eka peli olisi ollut kaoottisempaakin kaoottisempi eli hauskaakin hauskempi. Ehkä sitten ensi kerralla.  Muuten, jos tarvitset peliä isolle porukalle, kyseiseen peliin mahtuu 8 pelaajaa mukaan. Eikä se vie pöydällä kovinkaan isoa tilaa. Tosin ehkä ihan perheen pienimmille se ei sovi. Pelissä kun kitataan grogia ja juostaan päihtyneinä palaviin huoneisiin. Kypsemmälle porukalle oikein hauskaa huvia.

Eilen kaivettiin Janin kanssa Elder Sign naftaliinista ja päätettiin ottaa yksi rento peli illan päätteeksi. Ja vielä mitä! Olen yleensä valitellut sitä, että ES on liian helpohko, sillä viimeisimmät pelit on ollut melkoisia "cake walkeja", mutta tällä kertaa tuli kyllä turpiin, niin että tuntui. Itsellä ei mitkään tehtävä onnistunut, ei edes helpoimmat ja olin koko ajan kuolemaisillani. Ja kerran jopa kuolinkin. Jani sentään sai tahkottua tehtäviä melko tasaiseen tahtiin, mutta siitä huolimatta hävittiin. Mutta silti jäi kiva fiilis jälkikäteen. Koko pelin ajan sai olla jännittyneenä, että jos tällä kertaa saisin heitettyä nopilla sen typerän käärön, vaikka en 20 edellisellä heitolla, saanut! Tähän voisin vielä todeta, että nuo yhteistyöpelit on kyllä meidän juttu. ES:säkin on siis ns. co-op peli, jossa pelaajat työskentelevät yhdessä peliä vastaan. Niitä meillä onkin jo hyllyssä muutama, ja ostoslistallakin taitaa olla ainakin neljä. Vaikka kyllä sitä on välillä kiva pelata ihan päät vastakkain, sen verran kilpahenkinen olen!

Tänään pelattiin yhteistyön hengessä vielä kaksi peliä Taru Sormusten Herrasta -korttipeliä. Valitsin meille helpoimman tehtävän, eli tehtävän, jossa piti päästä Mirkwoodin läpi ehjin nahoin. Jani ei ollut ennen kyseistä peliä pelannut, joten eka peli meni lähinnä sääntöjen opettelussa. Itsellänikin oli edellisestä kerrasta jo niin kauan, että sotkin muutamat säännöt heti alussa. Toinen peli menikin jo sitten voittoisasti.


Hahaa meinasin ihan unohtaa! Me kun ollaan tällaisia nörttejä, niin ostettiin alelaarista Star Wars X-Wing -peli. Itse asiassa kaksi perussettiä. Kyllä kassaneiti kattoi mua vähän pitkään kun heitin pelit hihnalle. Mä en kyllä näe mitään syytä, miksei kohta 28-vuotias nainen saisi nauttia miniatyyrialuksilla pelaamisesta kihlattunsa kanssa! Ja olisihan ne voinut olla lahjaksikin :D

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesäinen lautapelien ostosreissu Helsinkiin synttärisankarin kera.

Oltiin luvattu 17 vuotta täyttäneelle siskoni esikoiselle synttärilahjaksi shoppailureissu Helsinkiin lautapelikauppaan, ja tänään viimein menimme, kun itselläni oli vapaapäivä. Toki tässä oli nyt hieman oma lehmäkin ojassa, sillä halusimme tehdä itsekin pari hankintaa kesää varten. Maiju ei ollut ennen käynyt Lautapelit.fi:n liikkeessä, joten veimme hänet sinne innolla. Pelihyllyjen selaaminen on aina kivaa puuhaa, ja saimme kulutettua ihan kivasti aikaa ihan vain katsellessa. Maiju on kova Carcassonne -fani, ja omistaakin lähes kaikki lisäosat peruspeliin ja pari erikoisempaakin versiota kyseisestä pelistä. Niinpä ei ole yllätys, että hänen valinnakseen sattui Carcassonnen Liitonarkki -versio.

Meille tarttui mukaan 7 Wonders:iin Wonders pack -lisäosa, joka oli pakko-ostos, sen kovasti kyseisestä korttipelistä pidämme. Alepöydästä mukaan tarttui Dixit Jinx, jonka ajattelin laittaa meidän "kesäpakkiin", jota kanniskelemme kesäisin mukana paikasta toiseen. Kymppi ei ollut paha hinta, jos sitä nyt ei sitten loppujen lopuksi paljoa pelattaisi, vaikka eiköhän Juhannuksena tule mökillä taas pelailtua perheen kera. Sain myös vihdoin kyseltyä liikkeen pojilta, miksei lautapeliseuran jäsenalennukseni näkynyt heidän verkkokaupan sivuillani, ja nyt toivottavasti homma toimii. Nää on näitä tekniikan ihmejuttuja, mikään ei koskaan toimi. Saimme mukaan myös yhden tilauksen, jonka olimme tehneet lautapelit.fi:n synttäritarjouksista viime viikolla, joten vältyimme postireissulta. Saimme vihdoin Catanin omaan kokoelmaamme. Noloa, ettei meillä tuota nykypelien aallon aloittanutta klassikkoa vielä ollut.

Maksettuani ostoksemme, otimme suunnaksi Kaisaniemen, elikä menimme vielä käymään Fantasiapeleissä katsomassa heidän valikoimaansa. Maiju ei löytänyt sieltä oikein mitään kiinnostavaa, joten hän tyytyi vain kauniisiin vihreisiin noppiin, joita hän halusi paketillisen. Ei heti pääse loppumaan. Jani ja minä olimme jo etukäteen päättäneet, että nappaamme Smash Up:in  ja lievänä heräteostoksena sen ensimmäisen lisäosan mukaamme.

Jatkoimme matkaa menemällä syömään ja keskustelemaan ostoksistamme. Taisi olla tarjoilijalla hauskaa, kun katseli meidän innostuneita ilmeitä kun selasimme ostoksiamme. Kyllähän tässä välillä on ihan sellainen olo, kun olisi taas 10 v.

Syötyämme veimme Maijun kotiin ja jäimme sinne terassille aurinkokatokseen pelailemaan ostoksiamme. Liitonarkki oli yllättävän hyvä kokemus, täytyy myöntää. Olin hieman skeptinen, koska siinä on uskonnollinen teema, mikä on heti turn off mulle. Mutta oikeasti se ei siinä pelissä juurikaan näkynyt mitenkään. Laattojen asettelu on aina kivaa, joten mikäs siinä. Synttärisankari oli tyytyväinen lahjaansa, ja se on tärkeintä. Pelasimme myös erän Catania ja 7 Wondersia uusilla ihmeillä. Aurinko paistoi ja oli ihana ilta istua ulkona ja pelata. Harvinaista herkkua se. Illan tullen grillasimme vielä parit makkarat, ja saimme mukavan päivän päätökseen. Nyt kun vielä pääsisimme Janin kanssa tuota Smash Up:ia kokeilemaan, niin voin tännekin sitä kommentoida.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Indigo indeed.

Tapanani on joskus ihan huvin vuoksi käydä markettien lautapelihyllyt läpi siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain kivaa halvalla. Näin tein myös menneellä viikolla Anttilassa, jossa oli sattumoisin jotkut alet. Yllätyksekseni huomasin poistolaarissa Reiner Knizian Indigon 14 eurolla. Olin jo aikaisemmin nähnyt sen samaisessa kaupassa kahdella kympillä, mutta jostain syystä en ollut valmis siitä sitä hintaa maksamaan.  

Indigo on abstrakti polkujen rakennuspeli, jossa pelaajien on tarkoitus viedä jalokiviä omiin poistumisreitteihinsä ja estää vastapelaajia saamasta kiviä itselleen. Mutta jotkut poistumisreiteistä pelaajat joutuvat jakamaan toisten pelaajien kanssa, ja näihin viedyt kivet pitää jakaa toisten kanssa.  Pelin pelaa helposti 20 minuutissa, eikä alkuvalmisteluihinkaan mene kuin pari minuuttia. Abstraktien pelien ystävänä tykästyin peliin heti. Peli on nopea, hyvä valinta esim. filleriksi isojen pelien väliin, tai perheen kesken vaikka iltapäiväkahvin kanssa nautittuna. Säännötkin oppii todella nopeasti. 

Muita peliuutisia ei nyt oikeastaan ole. Ostettiin Mister Monster samaisesta alelaarista, sukulaislapsia ajatellen. Ja jos joskus on niitä omia. Pelattiin yksi harjoituspeli anopin kanssa, ihan vitsi mielessä tietenkin. Eiköhän tuotakin tule sukulaisten kanssa pelattua, onhan se ihan hauska näppäryyspeli. Ei siis mitään maatamullistavaa aivotyöskentelyä, mutta ei mikään Afrikan tähtikään. 




maanantai 8. huhtikuuta 2013

Oho, unohdinko taas blogata?!

Tämä vuosi alkoikin sitten näemmä hiljaiselolla blogin suhteen, kun kerta ollaan päästy jo huhtikuulle enkä ole vielä tänne kirjoittanut. Noh tietokoneen hajoaminen ehkä hieman vaikutti asiaan.

Paljon kerrottavaa, enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Joulupukki oli tänä vuonna oikein antelias.  Sain Janilta kauan himoamani TaluvanZooloretto noppapelin ja Battlestar Galactican.  Huippu juttu! Pettymyksemme tosin saimme huomata, että Taluvan paketista puuttui joitain pelinappuloita, ja niiden saaminen ranskalaiselta pelifirmalta oli jokseenkin ärsyttävä projekti. Mutta, nyt on peli kokonaisena hyllyssä ja on sitä jo kymmenisen peliä pelatukin. Taluva maistuu kuin lakritsijäätelö eli joka kerta.

Zooloretton noppapelistä on tullut Janin yksi lempparifilleri. Ollaan myös todettu, että hänen siskonsa, jolla on kehitysvamma, pystyy pelaamaan tätä oikein hyvin. Siksi se onkin usein mukana kun käydään kylässä. Kevyttä noppien heittelyähän se on, mutta on siinä kyllä ihan mukavia päätöksentekojakin mukana.

Battlestaria ei olla vielä päästy kokeilemaan, ja luulen että saattaa venyä kesälomille, ennen kuin saadaan sopiva porukka kasaan.

Jouluna saaduilla lahjakorteilla ollaan ostettu hauska reaaliaikaan perustuva Escape: The Curse of the Temple sekä Seasons, johon olen erityisesti tykästynyt. Escape on ollut erityisen suosittu siskontyttöjeni kesken, joten sitä on tullut pelattua kymmeniä kertoja. Yksi peli kun kestää oikeasti tasan 10 minsaa, niin helposti tulee pelattua 5 peliä putkeen. Hommattiin boardgamegeekstoresta siihen myös pari promoa, jotka ei muuta peliä juurikaan mutta tuovat pientä kivaa lisää.

Seasons taasen on selkeästi enemmän harrastelijan peli. Perheestäni ainoastaan 17-vuotias siskontyttöni Maiju kiinnostui siitä, englannin kielestä huolimatta. Mutta ei siitä tainnut hänenkään suosikki tulla. Harmi, itse pidän Seasonsista todella paljon.

Peli-iltoja on tullut vietettyä laittoman vähän parina viimeisenä kuukautena, mutta aina on ollut joku tyhmä syy niin kuin influenssa tai jotain vastaavaa. Tai sitten se vanha kunnon lorvikatari.
Viime lauantaina tosin pidettiin pieni peli-ilta Maijun ja Janin kanssa, kun haluttiin päästä kokeilemaan heräteostoksena hankittua Hotel Mysteryä. Pelattiin myös yksi peli vanhaa tuttua Arkham horroria. Hotel mysteryä eli Mord im Arosaa tuli myös kokeiltua anopin kanssa ja hyvin se upposi. Hauskan erilainen, kuunteluun perustuva peli, johon kannattaa tutustua, ihan vaikka fillerimielessä.